torstai 20. maaliskuuta 2014

Konferenssin jälkitunnelmissa

Olo on helpottunut, innostunut ja haikea. Konferenssi meni kivasti, pää on täynnä uusia näkökulmia ja asioita, joita pitää ottaa tutkimuksessa huomioon. Nopeasti löytyi uusia tuttavuuksia, yhtä nopeasti piti sanoa heille jäähyväiset. Mutta ehkä ensi vuonna taas, jos hanke saa jatkoa.

Tänään ehkä kiinnostavinta antia oli kiinalaisen jatko-opiskelijan tutkimus kiinalaisten siirtotyöläisten kirjeenvaihdoista kotiin vuosilta 1860-1950. Tai kirjeenvaihto jatkui jopa 70-luvulle asti, mutta itse siirtotyöläisyys ilmiönä kesti nuo yhdeksänkymmentä vuotta. Iso maa, isot arkistot. Siirtotyöläisten kirjeitä on kuulemma satojen tuhansien kirjeenvaihtojen edestä kiinalaisissa arkistoissa. Niitä oli ostettu sinne yksityishenkilöiltä kilokaupalla, mutta nyt niiden arvo on ymmärretty ja yhden kirjeen markkina-arvo on satasen kieppeillä, euroissa siis. Samoissa pyörii kuin keskitysleirikirjeidenkin.

En voi kuin ihailla tuon nuoren naisen sinnikkyyttä. On kuulemma kolme vuotta pelkästään lukenut kirjeitä, nyt on analyysin aika. Hän vielä kääntää niitä erittäin kauniisti englanniksi. Hatunnoston arvoinen suoritus!

Erityisen hienoa minusta on se, että kyseiset kirjekokoelmat on julistettu maailman kulttuuriperintökohteeksi. Raskasta työtä tehneet ovat saaneet sentään jonkinlaisen arvostuksen, kirjeidensä kautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti