Tuhatkaunokit
Samana iltana kun näin Logomossa Münchausenin seikkailut, tulin katsoneeksi myös tšekkiläisen uuden aallon 60-luvun feministielokuvan nimeltä Tuhatkaunokit. Elokuvassa kaksi Marie-nimistä tyttöä sekä karnevalisoivat että rikkovat perinteistä naisen roolia. Jotenkin tässä itseäni kosketti se, että omassa käsikirjoituksessani on myös kaksi Marieta, joiden erottaminen toisistaan on vielä ratkaisematon kysymys. Näköjään erottaminen onnistuu, ainakin elokuvan keinoin.
Mariet toisaalta puhuvat ja käyttäytyät korostetun naisellisesti, hakeutuvat vanhempien herrasmiesten seuraan ja käyttävät näitä hyväkseen. Toisaalta he sitten miehen koukkuun saatuaan muuttuvatkin ravintolapöydässä ahneiksi suursyömäreiksi ilman kainouden ja hienotunteisuuden häivääkään. Lopulta mies aina dumbataan laskelmoidusti rautatieasemalla.
Marieiden elämän täyttävät miehet ja syöminen. Seksuaalisuutta ei juurikaan ilmennetä, mutta holtiton ruuanhimon tyydyttäminen kuvastaa heidän pyrkimystään seurata viettejään yleisemminkin. Samoin yksittäinen kahvilakohtaus, jossa ainoastaan Mariet reagoivat hilpeään tanssiesityseen sen mukaisesti, kaikki muut istuvat hillitysti siemailemassa juomiaan.
Lopullinen raja ylittyy, kun tytöt elokuvan lopussa tunkeutuvat johonkin juhlasaliin ja pitävät bakkanaalit puoluepamppuja varten katetussa ruokapöydässä.
Lienee sanomattakin selvää, että kyseinen elokuva toi ohjaajalleen Věra Chytiloválle parin vuoden julkaisukiellon.
Pidin elokuvan juonta ja teemaa hyvänä ja kiinnostavana. Toteutus oli myös omaperäinen ja mielenkiintoinen, ehkä yllättäväkin, koska en ole nähnyt feministisiä elokuvia aiemmin. Kuten olen aiemminkin todennut, en ole elokuva-asiantuntija, vaan kommentoin filmejä täysin oman makuni mukaisesti. Sen verran katsomiskokemusta on nyt pakko kritisoida, että elokuvassa oli nykykatsojalle aivan liikaa toistoa. Paljon pienemmilläkin vihjeillä ja yhdellä näyttämisellä moni asia tuli varsin selväksi.
Ja täällä taas Wikipedian viisautta samasta aiheesta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Daisies_%28film%29
Mariet toisaalta puhuvat ja käyttäytyät korostetun naisellisesti, hakeutuvat vanhempien herrasmiesten seuraan ja käyttävät näitä hyväkseen. Toisaalta he sitten miehen koukkuun saatuaan muuttuvatkin ravintolapöydässä ahneiksi suursyömäreiksi ilman kainouden ja hienotunteisuuden häivääkään. Lopulta mies aina dumbataan laskelmoidusti rautatieasemalla.
Marieiden elämän täyttävät miehet ja syöminen. Seksuaalisuutta ei juurikaan ilmennetä, mutta holtiton ruuanhimon tyydyttäminen kuvastaa heidän pyrkimystään seurata viettejään yleisemminkin. Samoin yksittäinen kahvilakohtaus, jossa ainoastaan Mariet reagoivat hilpeään tanssiesityseen sen mukaisesti, kaikki muut istuvat hillitysti siemailemassa juomiaan.
Lopullinen raja ylittyy, kun tytöt elokuvan lopussa tunkeutuvat johonkin juhlasaliin ja pitävät bakkanaalit puoluepamppuja varten katetussa ruokapöydässä.
Lienee sanomattakin selvää, että kyseinen elokuva toi ohjaajalleen Věra Chytiloválle parin vuoden julkaisukiellon.
Pidin elokuvan juonta ja teemaa hyvänä ja kiinnostavana. Toteutus oli myös omaperäinen ja mielenkiintoinen, ehkä yllättäväkin, koska en ole nähnyt feministisiä elokuvia aiemmin. Kuten olen aiemminkin todennut, en ole elokuva-asiantuntija, vaan kommentoin filmejä täysin oman makuni mukaisesti. Sen verran katsomiskokemusta on nyt pakko kritisoida, että elokuvassa oli nykykatsojalle aivan liikaa toistoa. Paljon pienemmilläkin vihjeillä ja yhdellä näyttämisellä moni asia tuli varsin selväksi.
Ja täällä taas Wikipedian viisautta samasta aiheesta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Daisies_%28film%29
Kommentit
Lähetä kommentti