sunnuntai 17. marraskuuta 2013

17. marraskuuta

Taas on samettivallankumouksen vuosipäivä. Viime viikolla leffateatterissa huomasin, että Helsingin Sanomat käyttää mainoksessaan kuvaa Havelista puhumassa Václavin aukiolla marraskuussa 1989. Jostakin syystä pikkuisen ärsyynnyn tästä. Ehkä pidän Havelia jonkinlaisena humanistien pyhimyksenä - luultavasti vieläpä ihan suotta. Hän oli hieno ihminen, jolla oli negatiivisetkin puolensa.

Muistan elävästi, kun tasan vuosi sitten bongailin Tšekin lippuja ratikoista Prahassa ja kävin illallisella lääkäripariskunnan luona Vinohradyssa. Siinä se vuosi taas vierähti, mutta onneksi on menty myös monessa asiassa eteenpäin.

Paitsi samettivallankumous, tapahtui tänään muutakin. Nimittäin se surullisenkuuluisa tšekkiläisten yliopistojen sulkeminen vuonna 1939. Natsihallinnon tekosia se, tietenkin. Tästä sitä artikkeliakin maaliskuuksi kirjoittelen. Tuo historian tapahtuma on näköjään sellainen, että se seuraa minua kaikkialle. Tajusin myös sen, että tämä päivä on jonkinlainen avainpäivä elämässäni, koska olen alkanut seurustella nykyisen mieheni kanssa myös 17.11. Tosin sentään vähän myöhemmin kuin vuonna 1939 tai 1989.

Olen saattanut tämän joskus ennenkin linkittää, mutta kertaus on opintojen äiti.

 http://www.youtube.com/watch?v=f2fGdV43hhk&feature=youtu.be

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti