Ensimmäistä kertaa kansallisarkistossa
Tšekin kansallisarkistossa olen tietysti käynyt usein, kuten blogin pitkäaikaisimmat lukijat varsin hyvin tietävät. Viikko sitten kävin kuitenkin ekaa kertaa Suomen kansallisarkistossa, joten olen taas yhden kokemuksen rikkaampi.
Etsin tietoa Zátopekien Suomen-vierailuista, mutta tulos jäi laihaksi, suorastaan nollatulokseksi. Mutta ei se mitään, joskus nollatulostenkin kautta pääsee pienimuotoiseen seikkailuun. Lisäksi lähdin reissulle sillä mielellä, että vietän vain kivan päivän Helsingissä, mikä toteutuikin. Tuli ehkä shoppailtua enemmän kuin laki sallii. Mikä siinä onkin, että kun lähtee vähän omasta arjestaan irti, tulee myös löytäneeksi kivoja vaatteita? Vaan annapa olla, jos on pakko löytää jotakin, yritys on suorilla jo tuhoon tuomittu.
Mitä itse kansallisarkistoon tulee, jäi minulle itse rakennuksesta hieman ristiriitainen tunne. Se on vanha ja arvokas, mutta uudistuksissa olisi voinut vanhaa kunnioittaa vähän enemmän. Oli 70-luvun keinonahkasohvia ja 80-luvun wc-koppeja. Jotenkin itse rakennus ei päässyt ihan oikeuksiinsa tuon sekavan vaikutelman takia. Ehkä valaistuksellakin olisi voinut parantaa vaikutelmaa, ainakin koristemaalaukset seinillä olisivat erottuneet paremmin. Tosin en jaksanut käydä näyttelytiloissa, joten en tiedä, miltä siellä näyttää.
Toisaalta palvelu on Prahan vastaavaan paikkaan verrattuna nopeampaa ja varmempaa, eikä tarvitse tilata monia viikkoja etukäteen.
Olisi minulla kirjoitettavaa mm. Madeleine Albrightin kirjasta nimeltä Prague Winter, mutta pitää antaa vielä ajatusten hautua. Lisäksi ajattelin katsoa piakkoin taas yhden tšekkielokuvan, josta varmaan kirjoittelen tänne myös, kunhan ehdin.
Etsin tietoa Zátopekien Suomen-vierailuista, mutta tulos jäi laihaksi, suorastaan nollatulokseksi. Mutta ei se mitään, joskus nollatulostenkin kautta pääsee pienimuotoiseen seikkailuun. Lisäksi lähdin reissulle sillä mielellä, että vietän vain kivan päivän Helsingissä, mikä toteutuikin. Tuli ehkä shoppailtua enemmän kuin laki sallii. Mikä siinä onkin, että kun lähtee vähän omasta arjestaan irti, tulee myös löytäneeksi kivoja vaatteita? Vaan annapa olla, jos on pakko löytää jotakin, yritys on suorilla jo tuhoon tuomittu.
Mitä itse kansallisarkistoon tulee, jäi minulle itse rakennuksesta hieman ristiriitainen tunne. Se on vanha ja arvokas, mutta uudistuksissa olisi voinut vanhaa kunnioittaa vähän enemmän. Oli 70-luvun keinonahkasohvia ja 80-luvun wc-koppeja. Jotenkin itse rakennus ei päässyt ihan oikeuksiinsa tuon sekavan vaikutelman takia. Ehkä valaistuksellakin olisi voinut parantaa vaikutelmaa, ainakin koristemaalaukset seinillä olisivat erottuneet paremmin. Tosin en jaksanut käydä näyttelytiloissa, joten en tiedä, miltä siellä näyttää.
Toisaalta palvelu on Prahan vastaavaan paikkaan verrattuna nopeampaa ja varmempaa, eikä tarvitse tilata monia viikkoja etukäteen.
Olisi minulla kirjoitettavaa mm. Madeleine Albrightin kirjasta nimeltä Prague Winter, mutta pitää antaa vielä ajatusten hautua. Lisäksi ajattelin katsoa piakkoin taas yhden tšekkielokuvan, josta varmaan kirjoittelen tänne myös, kunhan ehdin.
Kommentit
Lähetä kommentti