Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuuta 8, 2011.

Sananen urheilusta

Kuva
Innokkaimmat jääkiekon kannattajat lienevät valuneet Bratislavaan. Tänään ratikassa juttelin amerikkalaisen tutun kanssa siitä, että Suomi pelaa huomenna finaalissa, ja kohta seuraavalla pysäkillä poisjäävä tyttö kommentoi, että Tšekkikin pelaa ja aikoo voittaa. Jos ei innostu jääkiekosta, aina voi innostua jalkapallosta. Sparta Praha voitti eilen mestaruuden, pelasi Bohemiaa vastaan. Olin sattumalta kylässä tuon finaalipelin aikana, noin 500 metrin päästä Spartan kotiareenalta. Menomatkalla minua ilahduttivat janojuomasta ja pelin huumasta villiintyneet fanit, ratikat ja metrot olivat heitä aivan täynnä. Keskusteluamme säestivät huudot ja mölinä, hälytysajoneuvojen äänet sekä taivaalla säksättävät helikopterit, joista yleisöä tarkkailtiin. Isäntäväki kehotti lähtemään vasta kymmenen jälkeen kotiin, jotta suurin osa katsojista olisi jo hajaantunut. Kulkuvälineissä olikin loppuillasta hyvin rauhallista, vain mellakkapoliisit seisoivat rivissä metroasemalla. Mutta mutta... lieveilmi

Kirjamessuilla

Kuva
Teki minulle ihan hyvää, ettei tämä päivä ollut ihan niin intensiivinen kuin jotkut muut päivät tällä viikolla. Päätin jättää arkistot sikseen ja lähteä käymään kirjamessuilla, mikä oli ihan hyvä päätös, vaikken mitään ostanutkaan. Saivat aivot toisaalta lepoa, mutta toisaalta myös uusia ajatuksia. Pelkästään hienon messukeskuksen takia kannatti käydä. Rakennuksen lattiakin oli upea, puinen. Messujen teemamaa on Saudi-Arabia, joka ei itseäni erityisemmin kiinnosta. En oikein ymmärrä, miten sellaisen maan kanssa voisi kulttuurit aidosti kohdata, jossa nainen pakotetaan kaapuun. (Tässä tosin kaavussa on toki mies.) Ehkä arabiankielinen kirjallisuudessa on helmensä, mutta tuntuu, ettei se taida olla minua varten. Kuulin, että viime vuonna teemana oli ollut vähemmistökirjallisuus, ja pääpuhujaksi kutsuttu romanikirjailija (siis yhdellä o:lla) oli pidätetty lentokentällä, koska häntä oli epäilty taskuvarkaudesta. Suomalaisuutta minun havaintojeni mukaan näillä messuilla edusti hän:

Teksti myöhässä

Bloggerissa olikin eilen illalla käyttökatko, joten lykkään torstain tekstin vasta nyt tänne tiedon valtaväylälle. Runotorstain aiheena on ”säde”, jossa käytän vähän hyödyksi isomman proosakäsikirjoitukseni tekstiä. Ikkuna – tuulen silmä englanniksi syö kaiken valon. Kuun loisteessa muratti linnan muurissa hohtaa kultaisena ja hopeisena. Kun pilvi peittää kuun, vain tähdet valaisevat yksinäisyyttä.  * * * Tänään olen saanut selitellä Portugalin tukipakettia. Samassa keskustelussa kävi ilmi, että monilla t š ekeillä on sellainen käsitys, että kun he eivät ole eurossa, ei heihin mikään euro-alueen lama vaikuta. Sanoin että totta ihmeessä se teihin vaikuttaa, olemme sellaisessa systeemissä mukana kuin maailmantalous. Muutama vuosi sitten täällä oli kuulemma vallalla ajatus, että pyrittäisiin rakentamaan valtiota Sveitsin ja Norjan mallin mukaan. Se on kuitenkin tyhjästä ehkä hiukan hankalaa, ja kyllähän noihinkin maihin lama vaikuttaa. Kurssin opettaja sanoi, että minun pitäisi mennä puh

Vlasov - mies joka valitsi väärin?

Kuva
Kuvan mies on Andrei Vlasov , puna-armeijan kenraali, joka vangiksi jouduttuaan siirtyi saksalaisten puolelle. Hän oli entinen pappisseminaarilainen, jonka opinnot keskeytti lokakuun vallankumous. Saksalaisten alaisuudessa Vlasov perusti Venäjän väliaikaishallituksen ja kirjoitteli propagandalentolehtisiä. Ketä kiinnostaa joku venäläinen loikkarikenraali? Minua kiinnostaa. Sodan loppuvaiheessa Hitler antoi hänen perustaa Prahassa Venäjän vapautusarmeijan. Kävi kuitenkin niin, että tämä Venäjän vapautusarmeija kääntyi SS-joukkoja vastaan Prahan kapinan päivinä ja esti niitä tuhoamasta tätä kaupunkia. Hän antautui länsiliittoutuneille, joilla ei ollut mitään intressiä suojella natsien kanssa yhteistyötä tehnyttä miestä. Niinpä hänet palautettiin Venäjälle ja Stalin hänet hirtätti. On olemassa uskollisuutta maalleen, uskollisuutta ihanteelleen tai uskonnolleen. Ehkä näitä ei löytynyt kenraali Vlasovilta, mutta hänellä oli uskollisuutta suojella ainutlaatuista vanhaa kaupunkia. Mui

Suomi kiinnostaa

Kuva
Olin tänään puhumassa Suomesta paikallisessa anglikaanikirkossa. Jostakin syystä suomalaisuus on tällä hetkellä kovasti in, sillä minulla oli hyvin kiinnostunut yleisö. Onneksi heitä oli suhteellisen vähän, niin oli helppo vetää keskustelua. Puhuin 1,5 tunnissa koko historian Lallista EU-Suomeen, ja ihmisillä tosiaan riitti siihen kiinnostusta. Olin hieman yllättynyt, vaikka tietysti valitsin asioita, joilla on jokin kiinnekohta Euroopan historiaan yleensä. Valmistautuminen tuohon alustukseen oli jäänyt aika viime tippaan, kun tässä on ollut monenlaista muutakin tekemistä, opiskelujen kanssa on ollut säätämistä ja on pitänyt jaksaa käydä nuuhkimassa uusia lähteitäkin. Fiktiokaan en ole ehtinyt kirjoittaa yhtään, mutta huomenna aion tarttua siihenkin. Hieman on sellainen olo, että jarrutellakin pitäisi, mutta huomenna ei onneksi tarvitse lähteä illalla mihinkään. Huolimatta siitä, että olin aika nopeassa tahdissa suunnitellut puheeni, sain paljon kehuja asiaan paneutumisesta. Kun sano

Opittiinko historiasta?

Sanotaan, että historiasta oppii sen, että historiasta ei opi mitään. Tähän päivään saakka olen aina halunnut uskoa, ettei se ihan noin ole. Tänään kuitenkin keskusteluni parin opiskelijapojan kanssa saivat minut kallistumaan sille kannalle, että tuo sanonta voi sittenkin olla totta. He olivat nimittäin vahvasti sitä mieltä, että nyt kun he ovat Natossa, niin kyllähän tiukan paikan tullen USA heidät pelastaa. Oma armeija on kuulemma niin huono, ettei siitä ole mihinkään. Kun mietin tämän maan menneisyyttä, ei ainoastaan viime vuosikymmeninä vaan vuosisatoina, minua surettaa ja myös hirvittää tällainen asenne. Onhan Tšekillä mahdottoman huono sijainti, jos ja kun Euroopan yli pyyhkäisee taas joku sodan tai terrorin aalto, mutta silti ihmettelen, että asenne vain on ja pysyy samana. Taannoinen ohjuskilpihankekin oli näiden poikein mielestä ihan jees juttu, ovathan he sitoutuneet Natoon. * * * Runotorstain viime viikon haaste oli "tässä", osallistun vähän myöhässä, kun on

Tšekkiläistä kohteliaisuutta ja kansallista ylpeyttä

Kuva
Palaan vielä aiheeseen debiiliksi haukkuminen. En siksi, että olisin vielä loukkaantunut, vaan siksi, että aihe on melko kiinnostava. Olen tutustunut täällä yhteen slaavilaisten kielten tohtoriin joka tarinan kuultuaan oli sitä mieltä, että tuohan oli suorastaan kohteliaisuus lipunmyyjän standardeilla. Hän oli katsonut, että kielitaitoni on sen verran hyvä, että kannattaa solvata. Jos olisin hänen mielestään aivan huono, ei hän näkisi vaivaa alkaa haukkuakaan. Kai sen kohteliaisuuden voi osoittaa monella tavalla sitten. Musta huumori on kuitenkin paras ase tällaista hyökkäystä vastaan, kuten tämä minua oppineempi ihminen osoitti. Sama tohtorisihminen asuu tällä hetkellä Vanhassakaupungissa, juutalaiskorttelissa ja käytännössä yhden synagogan vieressä. Upea 120-neliöinen asunto, joka on tällä hetkellä myynnissä. Sain etuoikeuden käydä tutustumassa, vaikkei minulta 600 000 euroa taida löytyä asunnon ostamiseksi. Luvan kanssa otin myös vähän kuvia, jotta voin lukijoille vähän esitellä,