lauantai 14. toukokuuta 2011

Teksti myöhässä

Bloggerissa olikin eilen illalla käyttökatko, joten lykkään torstain tekstin vasta nyt tänne tiedon valtaväylälle. Runotorstain aiheena on ”säde”, jossa käytän vähän hyödyksi isomman proosakäsikirjoitukseni tekstiä.

Ikkuna – tuulen silmä englanniksi
syö kaiken valon.
Kuun loisteessa muratti
linnan muurissa
hohtaa kultaisena ja hopeisena.
Kun pilvi peittää kuun,
vain tähdet valaisevat
yksinäisyyttä.
 * * *
Tänään olen saanut selitellä Portugalin tukipakettia. Samassa keskustelussa kävi ilmi, että monilla tšekeillä on sellainen käsitys, että kun he eivät ole eurossa, ei heihin mikään euro-alueen lama vaikuta. Sanoin että totta ihmeessä se teihin vaikuttaa, olemme sellaisessa systeemissä mukana kuin maailmantalous. Muutama vuosi sitten täällä oli kuulemma vallalla ajatus, että pyrittäisiin rakentamaan valtiota Sveitsin ja Norjan mallin mukaan. Se on kuitenkin tyhjästä ehkä hiukan hankalaa, ja kyllähän noihinkin maihin lama vaikuttaa. Kurssin opettaja sanoi, että minun pitäisi mennä puhumaan näitä asioita sille miehelle, joka istuu Prahan linnassa.

Kirjoittajaryhmässä keskustelimme vuoden 2002 tulvasta. Yksi amerikkalainen nainen sanoi, että hänen tuttunsa oli yrittänyt tulvan jälkimainingeissa päästä romahtaneeseen kerrostaloon pelastamaan omia antiikkiesineitään, mutta häntä ei ollut päästetty. Sanoin, että no ei mikään ihme, ettei päästetty, mutta tämä amerikkalainen tuntui vain olevan kauhuissaan siitä, että näin tiukkaa oli valvonta. Tuttu oli jopa joutunut terapiaan tästä, kun ei ollut saanut arvoesineitään pois. Ehkä nämä ovat niitä kulttuurieroja, mutta jos oma kotini tuhoutuisi joskus, niin luulen, että siinä olisivat muut asiat päällimmäisenä mielessä kuin antiikki.

Olen edelleen jatkanut fiktion kirjoittamista unien pohjalta, ja kirjoittajaryhmä on antanut hyviä kommentteja teksteistäni tähän asti. Toivottavasti löydän kotona jonkun vastaavanlaisen ryhmän, josta voisi saada apuja.

4 kommenttia:

  1. Kiitos, Marja-Leena. Olen juuri kirjoittamassa käsikirjoitusta, jossa seikkaillaan myös linnassa. Siitä inspiraatio runooni. Ei ole tyypillistä minua, mutta joskus näinkin.

    VastaaPoista
  2. Jotenkin alakuloinen, lohduton.

    VastaaPoista
  3. Ehkä tässä runossa on sitä lohduttomuuttakin, itse jotenkin ajattelen sitä oman "alkuperäistekstini" kautta, jossa etsitään ratkaisua arvoitukseen linnasta. Kiva nähdä, että omasta runosta syntyy tulkintoja, vaikken runoilija olekaan. :)

    VastaaPoista