maanantai 17. lokakuuta 2011

Arkistoretki Brnoon

Brno, tuo Määrin pääkaupunki, on ollut tähän päivään asti kokematta. Niin, Tšekin osat ovat tosiaankin suomeksi Böömi ja Määri, eivät Bohemia ja Moravia, kuten aika usein näkee kirjoitettavan. Samaan tapaan kuin meillä on Tukholma ja Lontoo, on tietyillä Euroopan osilla omat suomalaistetut nimensä. No se siitä, mutta Brnossa tuli käytyä ja suosittelen!

Pääosan ajasta vietin taas arkistoissa, kahdessa sellaisessa. Teknillisen yliopiston arkistossa sain tähän mennessä parasta palvelua ikinä! Olin ottanut yhteyttä yliopiston historiikin laatijaan löydettyäni historiikin netistä. Hän lupasi etsiä tietoa henkilöistä, joiden kohtaloita tutkin ja valmistella dokumentit minulle, kunhan ilmoittaisin etukäteen. Mietin vähän, että mahtaako oikeasti mitään olla valmiina, mutta niin vain oli kaikki pyytämäni ja osa jopa valmiiksi monistettuna. Monisteista ei edes veloitettu mitään ja kuvata sai vapaasti.

Kysyin, mahtaako opiskelijoiden todistuksia olla olemassa ja ovatko julkisia. Yli sata vuotta vanhat todistukset ovat julkisia, mutta ne oli viety maakunta-arkistoon. Sinne siis, ja joustavia olivat, hakivat todistuskansioita minulle nähtäväksi, vaikken ollut tilannut niitä etukäteen. Selitin, että olen tullut kaukaa Suomesta asti, joten tekivät poikkeuksen. Tällaisissa suurissa kansioissa niitä menneen maailman insinöörien todistuksia säilytetään.


Reissu oli varsin hyödyllinen, sain mukaani kaiken mitä toivoinkin ja jopa vähän enemmän. Päivä kuitenkin hurahti melko tarkkaan papereiden parissa, iltapäivällä hieman katselimme vielä kaupunkia. Sää oli melko mukava, ei kuitenkaan erityisen lämmin. Brno on täynnä jugendarkkitehtuuria. Valitettavasti kaikki kauniit talot eivät ole enää erityisen hyvässä kunnossa, mutta tässä positiivisempi esimerkki.


Brnosta jäi kaikin puolin positiivinen mielikuva, kaupungissa on vahva eurooppalaisuuden tuntu, lisäksi siellä on turvallisen ja siistin oloista. Katukuva on useamman yliopiston ansiosta varsin nuorekas. Jos jotakin miinuspuolta pitää hakemalla hakea, niin ratikat ja trollikat ovat tupaten täynnä, varsinkin ruuhka-aikana. Se oli hieman ahdistavaa, kun ei ole tottunut.

Ennen lähtöä kävimme syömässä ihan satunnaisessa, kohdalle osuneessa ravintolassa. Vasta maksettuamme huomasimme, että kyseessä oli slovenialainen ravintola, joka on päässyt johonkin solvenialaisten ravintoloiden kultaiseen kirjaan, johon voi päästä hyvätasoinen yksityinen ravintola. Keittiö oli hyvin italialaistyyppistä, pizzaa, pastaa ja jäätelöä. Toisaalta Italian viereisessä maassa ruokakulttuuri on varmaan oikeasti juuri tuota. Hyvää oli ruoka, vielä näin monen tunnin päästäkin on maha täynnä.

Valitettavasti tuon ravintolan nimi ei jäänyt mieleen, mutta tässä kuva, joka todistaa, että jopa presidentti Klaus on kanssamme samaa mieltä sen tasokkuudesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti