keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Yrjö Jylhää Tšekinmaalla

Tämän päivän tekstin omistan kylälle nimeltä Lidice, joka tuhottiin täydellisesti kostotoimenpiteenä Heydrichin salamurhan jälkiselvittelyissä. Olen aiheesta kirjoittanut jo useamman kerran, joten ei yksityiskohtia sen enempää, vaan tänään teen sen toisin. Katsellessani näitä kuvia tänään (tai siis eilen, kiitos taas aikaeron Suomeen nähden) mielessäni alkoi väkisin pyöriä Yrjö Jylhän runo Tuomittu talo. Silläkin uhalla, että tämä on vähän ylijuhlavaa, jopa pateettista, kuvitan tuon runon tämänpäiväisillä kuvilla, koska niin vahvasti se liittyy tämänpäiväisiin tunnelmiini.


Autio piha, hyljätty talo,
ikkunoista on sammunut valo,


ovet on auki, liesi on jäässä,


ammuttu koira porraspäässä.


Oudosti täällä nyt askelet kaikaa;
seinäll' on kello, tauonnut aikaa.


Kauniisti elivät täällä he kerran
peltojen  keskellä pelossa Herran.


Autio talo, tuomittu talo,
räystäitä nuolee jo liekkien palo -
mutta ei liekit tuhota saata
rakasta, ikuista perintömaata

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti