lauantai 9. huhtikuuta 2011

Kyllähan täällä pärjäillään, tai ainakin parjaillaan

Tietokonehuolto on tietysti auki vasta maanantaina, joten nyt pitaa tulla toimeen ilman joitakin nappaimia. Arsyttavaa. Vaikka kyllähän kaikki merkit jotenkin saa kaiveltua, mutta hidastahan se on.

Oli viimeinen päivä äänestää ennakkon ulkomailla. Suurlähetystössähän se tapahtuu, ja Suomen lähetystö löytyy Pieneltä puolelta, metroasemalta pari pysäkinväliä ratikalla. Samassa rakennuksessa on myös naapurimaan Norjan ja Japaninkin lähetystö. Tuuli ei ollut valitettavasti suotuisa vaalipäivälle, liput roikkuivat aika sekavasti.



Äänestys oli tarkoin vartioitua puuhaa, piti mennä useamman lukitun oven kautta lähetystön kirjastoon, jossa oli normaaliin tapaan vaalivirkailija ja koppi. Prosessi oli sama kuin tavallisessa ennakkoäänestyksessä, sillä erotuksella, että huoneeseen sai tulla vain yksi ihminen kerrallaan. Syytä tähän en tiedä. Seinällä oli luettelo kaikkien vaalipiirien ehdokkaista. Luetteloita oli melkein joka seinällä. Taidettakin saattoi olla välissä.


Kävin tänään tutustumassa myös Prahan liepeillä sijaitsevaan linnaan nimelta Křivoklát, joka on toiminut ritareiden asuntona sekä kuninkaallisena metsästysmajana, vaikkakaan se ei mikään maja ole. Kruununjalokivetkin ovat siellä olleet jonkin aikaa turvassa.


Linnan alapuolelle on vuosisatojen saatossa rakentunut kylä. Itse linnalle vie useita polkuja, kävelimme niitä hiukan ennen opastetun kierroksen alkamista. Mietin, millaista olisi elää lapsuutensa tällaisessa kylässä, jota linna on katsellut kukkulaltajo yhdeksänsataa vuotta. Polut vaikuttivat hyvin jännittäviltä, voisin kuvitella niiden olevan mielikuvituksellisia leikkipaikkoja, kun linna aina häämöttää hiukan eri suunnasta ja ympärillä on metsää. Jos itse olisin elänyt lapsuuteni tuollaisessa ympäristössä. varmasti palaisin sinne aina muistoissani. Ehkä en muusta osaisi edes kirjoittaa.


Voin kertoa, että puolitoistatuntinen opastettu linnakierros - tšekiksi, kun muita kieliä ei ole saatavilla - on aika rankka rupeama. Juurikaan en ymmärtänyt, mutta näkihän siinä paikat kuitenkin perusteellisesti. Alla olevassa kuvassa kaiketi linnan isäntä.


Lopuksi pieni tarina eilisestä keskustelustani naapurini E:n kanssa, hän on Vietnamin-veteraani ja runsaasti matkustellut, ei siis mikään stereotyyppinen amerikkalainen. Hän kysyi minulta, onko Suomessa metroa. Sanoin, että Helsingissä on. Hän kysyi, että mistäs Helsinki onkaan tuttu, en osannut sanoa, mistä se hänelle voisi olla tuttu. Hetken päästä E:lla välähti: Eikös siellä ollut 80-luvulla se suuri ydinvoimalaonnettomuus!

Toivotan meille suomalaisille paljon menestystä, jotta maailmalla tietoisuus meistä lisääntyisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti