Kevät koettelee

Tuuli vihmoi kylmää vettä suoraan päin naamaa, kun vein tietokoneen huollettavaksi. Korjausliikken poika oli vähän yllättynyt, kun marssin sisään. Kysyi, että saitkos jostakin koneen lainaan, kun tulit sittenkin takaisin. Siinä sitten päiviteltiin Samsungin huollon hitautta. Alakerran naapurini, Vietnamin-veteraani  taas katsoi aiheelliseksi painottaa, että minun on syytä varmistaa, ettei se kone lähde liikkeestä ennen kuin se oikeasti toimii. Ei taida hänellä olla kovinkaan suurta luottamusta suomalaisnaiseen ja siihen kiukkuun, joka minusta kyllä löytyy, jos se vekotin ei toimi reilun viikon odottelemisen jälkeen.

Kävin vähän siistimässä itseäni kosmetologilla sitä perjantaista lukutilaisuutta varten, jos joku vaikka kuvia ottaa, niin ei tarvitse ihan niin paljon hävetä. Kauhulla mietin, mitä siitäkin tulee, omaa tekstiä ei jostain syystä ole mukava lukea ääneen. Ainoa lohtu on, ettei siellä ole ketään tuttuja paikalla, se siitä nyt vielä puuttuisi!

Kosmetologi oli venäläinen, joka luuli minua virolaiseksi tavastani puhua venäjää. Sekin kieli meinaa unohtua kokonaan, hautautua tsekin alle. Oli asunut nuorena Tallinnassa kahdeksan vuotta oppimatta viroa yhtään. Purin kieltäni, etten sanoisi mitään terävää siitä, ettei edes paria sanaa voisi opetella. Kehui kuitenkin, miten hieno maa Viro on, hyvää ruokaa ja kalaakin tarjolla jo neuvostoaikana. Olen samaa mieltä, parempaa  siellä ruoka on kuin esimerkiksi täällä. No, kai se oli sen ajan henki, että valloittajakansa puhui vain omaa kieltänsä. Jospa oppisivat vielä eri kielet olemaan sovussa siellä Virossa.

Kielitaidosta puheenollen, tänään ensimmäistä kertaa osasin parilla sanalla neuvoa tietä naiselle bussipysäkillä tsekiksi. Ymmärsin ensinnäkin, että hän etsii tv-keskusta, toisekseen tiesin missä se on, kolmanneksi osasin yksinkertaisin keinoin neuvoa häntä. Pienin askelin eteenpäin.

Sain toki kuulla ne pakolliset tarinat siitä, miten suomalaiset käyttäytyvät Viru-hotellin edustalla. Tähän versioon liittyi myös havaintoja suihkulähteeseen kuseskelevista suomalaisista. Että semmosia käyntikortteja meistä on liikkunut tuolla maailmalla...

Joku mummo oli kuulemma onnistunut tässä taannoin katkaisemaan koko Armenialta nettiyhteyden pätkäsemällä kaapelin poikki. Kaupungilla eilen puhuttiin, että onko joku mummo täälläkin asialla, kun nettiyhteys pätki siellä ja täällä. Jotkut väittävät, että se johtuu siitä, että sataa. Tiedä tuosta sitten.

Yksi slovakkityttö antoi minulle tänään ihan kiusallaan tämmöisen lahjan. Joo, kohta ne taas alkaa.