maanantai 7. maaliskuuta 2011

Rakkaat naapurit

Tänään sain luennolla seurata mielenkiintoista poliittista keskustelua. Tšekkiopiskelijat kertoivat, mitä ihmiset ajattelevat kommunismista. Moni heidän isovanhempansa haikailee vanhoja hyviä aikoja, jolloin ruoka oli halpaa ja kaikilla oli töitä. Kaikkien oli suorastaan pakko tehdä työtä. Nykyään on kaikki huonosti, lääkärissä käymisestäkin joutuu pulittamaan noin 1,5 euroa ja muutama sentti päälle reseptistä.

Toisaalta heidän vanhempiensa sukupolven mielestä kommunismi oli ihan huono juttu, kun ei ollut rahaa eikä päässyt matkustelemaan. Nuorten ihmisten oman kannan minusta summasi ehkä parhaiten yksi poika, joka oli sitä mieltä, että ainahan on ongelmia, mutta ehkä nämä nykyiset ongelmat ovat niitä parhaita ongelmia, jos valita saa. Kukaan nuori ei tosissaan haluaisi takaisin kommunismin ongelmiin.

Senkin opin tänään, että paitsi joulukarppia, sitä kylpyammeessa kasvatettavaa, täällä syödään jouluna myös hedelmiä. Koteihin ostetaan runsaita hedelmäkoreja. Tähän perinteeseen on taustana se, että sosialismin aikaan ei hedelmiä yleensä saanut, mutta jouluksi Tšekkoslovakiaan tuotiin aina Kuubasta hedelmiä. Vaikka nykyään hedelmiä tietysti saa milloin vaan, hedelmäkorit silti assosioituvat täällä joulunaikaan. Toisaalta, onhan meilläkin Suomessa jouluomenat, ja niiden ostaminen juontaa juurensa protektionismin ajalta, kun vasta jouluksi tuli tuontiomenat kauppoihin. Niitähän tilattiin etukäteen, että varmasti saadaan hyvät jouluomenat.

Keskustelu kääntyi myös slovakeihin ja heidän itsenäistymiseensä. Kuulemma se maa on suurissa ongelmissa, koska heidän piti päästä euroon mukaan nopeammin kuin tšekkien. Pääsivätkin, mutta nyt on kuitenkin tilanne se, että slovakkeja virtaa tänne Prahaan töihin, kun siellä ei ole yhtään mitään. Muka itsenäisiä kuitenkin ollaan. Ehkä olen vähän sarkastinen ihminen, mutta en voi olla näkemättä tässä huvittavia piirteitä. Ilmeisesti se yhteistyö saman valtion sisällä ei ole ollut kitkatonta; slovakit kokivat olevansa tšekkien alamaisia ja kaikki päätettiin Prahassa. Eipä tšekeillä tuntunut olevan mitään ongelmaa luopua tästä pikkuveljestään, nythän nämä saavat sitten päättää asioistaan aivan itse.

Yksi opiskelija sanoi, että hän ei haluaisi kenenkään tunteita loukata, mutta hänestä vaikuttaa, että slovakit yrittävät kovasti kilpailla tšekkien kanssa, mutta tšekkejä ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä slovakit puuhaavat. Kuulostaa hieman Suomi-Ruotsi-maaottelulta minun korviini. Haluan kuitenkin uskoa, että me suomalaiset sentään olemme hieman itsenäisempiä. Tosin, tulee mieleen todella nolot jutut siitä, miten suomalaiset ovat menneet jollekin ruotsalaiselle jääkiekkotähdelle höpisemään, että harmittaako sinua, kun suomalaiset voittivat maailmanmestaruuden vuonna 1995...

Tänään yritin käydä kubismi-museossa, mutta eihän se ollut tietenkään auki, kun on maanantai. Tosin kotisivut näyttivät, että olisi auki tänäänkin. Joskus tämä jatkuva epäloogisuuksien kanssa eläminen rassaa. Museon tiedot jouduin kaivelemaan vielä niin, että yhdeltä sivulta löytyivät (väärät) aukioloajat, toiselta osoite. No, tuleehan näitä päiviä.

Se, että täällä on luotu merkittävää taidetta ja ymmärretty tieteen ja tekniikankin päälle vanhastaan, on kyllä niin suuressa ristiriidassa sen kanssa, että käytännön elämä on välillä totaalisen absurdia. Tässä esimerkiksi prahalaisten uusin ylpeys, upouusi ratikka. Näppärä, siisti, hiljainen ja hieno. Ei haise pahalle niin kuin vanhat ratikat, joihin on tupsuteltu hajusteita, jotta matkustaminen olisi miellyttävämpää. Uusi ratikka kuitenkin juuttuu kuulemma lumeen, pieneenkin määrään tätä taivaalta tipahtelevaa ainetta. Paikallisten mukaan  pieni sirpale tyypillistä Tšekin tasavaltaa tämäkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti