Zemanin Münchhausen

Tästä piti blogata jo viime tiistaina, mutta niin ne päivät vain menevät, ettei jaksa keskittyä kuin muutamaan asiaan kerrallaan. Tämä viikon irtonainen vapaa-aika onkin mennyt Sachsenhausen-kirjeiden parissa. Nyt on sentään kaikki sisältö kirjoitettuna, ensi viikolla viimeistelen, sitä seuraavalla saan kommentit, joiden pohjalta teen loppusilauksen. On se kumma, että vaikka ajatus on valmiina päässä, sen kirjalliseen muotoon saattaminen on välillä mahdottoman hidasta. Sitten taas on päiviä, jolloin tekstiä syntyy liuskallinen niin että hups vaan.

Mutta asiaan. Tiistaina kävin katsomassa Turun elokuvakerhon tarjoamat kaksi tšekkielokuvaa, joista toinen oli Karel Zemanin Paroni Münchhausenin uskomattomat seikkailut.Myönnän heti, etten ole elokuva-asiantuntija, vaan kuvailen näkemääni vain mutu-tuntumalta. Kuvauksen perusteella en olisi ehkä lähtenyt koko elokuvaa katsomaan, mutta minun on oikeastaan tämän projektini puolesta vähän pakko tutustua kaikkeen tšekkiläiseen. Elokuva nimittäin yhdistelee animaatiota, live-actionia, piirrettyjä maisemia sekä varsin räiskyvää värien käyttöä. Zeman edustaa Turun elokuvakerhon esittelytestin mukaan cinéma fantastique'ia, minkä kyllä hyvin uskon ihan amatöörinä ja katsomiskokemuksen perusteella.

No kannattiko? Kaikesta huolimatta kannatti.Nykykatsojalle jotkut kohtaukset olivat ehkä vähän laahaavia, tämä elokuvahan on valmistunut vuonna 1961. Silti elokuva piti otteessaan. Siinä oli ironiaa, joka avautuu yhä tänäkin päivänä, kuten "diplomatian kieli", joka on pelkkää epäselvää ääntelyä. Kuun asukkaalle annettu kuva sivistyneestä elämästä Maassa puolestaan näyttäytyy todellisuudessa kaikkea muuta kuin sivistyneeltä - erityisesti Eurooppa saa piikittelystä osansa. Absurdius on viety pitkälle, mikä on koko tarinan kantava voima.

Tehokeinoilla leikittely vaikutti minusta yllättävän modernilta. Tietysti tekniikka on vanhaa, mutta käyttötapa ja ajatus niiden takana on varsin luovaa ja pitkälle harkittua. Vaikka erilaisia tekniikoita lätkitään katsojan eteen runsaalla kädellä, elokuvassa on silti kantava ajatus, se kuuluisa punainen lanka. Katsojana ymmärrän, mihin tekijä pyrkii. Samaa en voi sanoa kaikkien nykytekijöiden elokuvista,  usein on vain lumouduttu tekniikan antamista mahdollisuuksista ja unohdettu se kaikista tärkein: mitä minä haluan tällä sanoa.

Tarinan opetus on, että kannattaa joskus mennä katsomaan sellaisiakin elokuvia, mitä ei muuten kävisi katsomassa. Voi saada ajattelemisen aihetta, oppia jotakin uutta ja ainakin voi sanoa perustellun mielipiteensä, kun on elokuvan kerran itse nähnyt.

Tässä vielä kaikkitietävän Wikipedian artikkeli Münchhausenista.

 http://en.wikipedia.org/wiki/The_Fabulous_Baron_Munchausen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Tapaturman sattuessa Faustin taloon

Novellini