Prahan keväässä

Elämä heittelee joskus siihen malliin, että täytyy karsia asioita. Viimeisen reilun kuukauden ajan on tämä blogi ollut kiinni. Nyt avaan sen uudestaan. Tulin toissapäivänä taas Prahaan käymään, joten jotakin tänne taas mielelläni päivitän. Eilen olin katsomassa elokuvaa Olga Havlovásta . Osasin toki odottaa, että elokuva olisi hyvä, täkäläiset elokuvat harvemmin ovat suorastaan huonoja. Nyt olin kuitenkin vielä erityisen positiivisen yllättynyt. Elokuva oli toteutettu siten, että kuvituksena oli haastatteluja ja filmi- ja kuvamateriaalia. Tarina kulki Olgan omien muistelmien, joita eri ihmiset lukivat, hänen elinaikanaan tehtyjen haastattelujen ja muiden vastaavien materiaalien, muiden läheisten -  etenkin miehensä Václavin haastattelujen sekä dokumenttia varten erityisesti tehtyjen haastattelujen kautta. Filmi piti otteessaan, sen tarinan kaari oli kauniin ehjä, mutta silti ei sorruttu klisheisiin. Itselleni jäi päällimmäisiimmäksi mieleen Olgan tapa olla aina sama itsensä, k...

No nyt pääsi Johannakin punaiselle matolle. Ainakin Prahan elokuvafestivaaleilla. Ohjelma on perinteisesti paljastettu hyvin myöhään, näytöksiä melko vähän, joten niput menevät aivan käsistä. Pääsimme peruutuspaikoille katsomaan Lech Wa ł esasta kertovaa elokuvaa. En yhtään tiedä, onko tätä näytetty Suomessa tai aiotaanko näyttää. Tuskin ainakaan saa niin täysiä katsomoita ja innostunutta yleisöä kuin täällä Prahassa. http://en.wikipedia.org/wiki/Walesa._Man_of_Hope Itse pidin elokuvasta kovasti. Netistä nopeasti vilkaistuna sitä on kyllä kritisoitu, mutta minua kiinnosti ennen kaikkea ajankuva sekä väliin ujutetut dokumenttipätkät. Menisin katsomaan vaikka heti uudestaan, koska en varmaan kaikkea valkokankaalta havainnut. Muuhun ohjelmistoon en ehtinyt tutustumaan, koska kaikki kiinnostavat elokuvat tulivat huonoihin aikoihin tai olivat loppuunmyytyjä. Pohjoismaista, suomalaistakin elokuvaa oli melko paljon tarjolla, ja kokonainen tribuutti Kati Outiselle . Jos satu...

Samana iltana kun näin Logomossa Münchausenin seikkailut, tulin katsoneeksi myös tšekkiläisen uuden aallon 60-luvun feministielokuvan nimeltä Tuhatkaunokit. Elokuvassa kaksi Marie-nimistä tyttöä sekä karnevalisoivat että rikkovat perinteistä naisen roolia. Jotenkin tässä itseäni kosketti se, että omassa käsikirjoituksessani on myös kaksi Marieta, joiden erottaminen toisistaan on vielä ratkaisematon kysymys. Näköjään erottaminen onnistuu, ainakin elokuvan keinoin. Mariet toisaalta puhuvat ja käyttäytyät korostetun naisellisesti, hakeutuvat vanhempien herrasmiesten seuraan ja käyttävät näitä hyväkseen. Toisaalta he sitten miehen koukkuun saatuaan muuttuvatkin ravintolapöydässä ahneiksi suursyömäreiksi ilman kainouden ja hienotunteisuuden häivääkään. Lopulta  mies aina dumbataan laskelmoidusti rautatieasemalla. Marieiden elämän täyttävät miehet ja syöminen. Seksuaalisuutta ei juurikaan ilmennetä, mutta holtiton ruuanhimon tyydyttäminen kuvastaa heidän pyrkimystään seurata viettejä...

Tästä piti blogata jo viime tiistaina, mutta niin ne päivät vain menevät, ettei jaksa keskittyä kuin muutamaan asiaan kerrallaan. Tämä viikon irtonainen vapaa-aika onkin mennyt Sachsenhausen-kirjeiden parissa. Nyt on sentään kaikki sisältö kirjoitettuna, ensi viikolla viimeistelen, sitä seuraavalla saan kommentit, joiden pohjalta teen loppusilauksen. On se kumma, että vaikka ajatus on valmiina päässä, sen kirjalliseen muotoon saattaminen on välillä mahdottoman hidasta. Sitten taas on päiviä, jolloin tekstiä syntyy liuskallinen niin että hups vaan. Mutta asiaan. Tiistaina kävin katsomassa Turun elokuvakerhon tarjoamat kaksi tšekkielokuvaa, joista toinen oli Karel Zemanin Paroni Münchhausenin uskomattomat seikkailut .Myönnän heti, etten ole elokuva-asiantuntija, vaan kuvailen näkemääni vain mutu-tuntumalta. Kuvauksen perusteella en olisi ehkä lähtenyt koko elokuvaa katsomaan, mutta minun on oikeastaan tämän projektini puolesta vähän pakko tutustua kaikkeen tšekkiläiseen. Elokuva nimit...

Katsoin viime viikolla päättyneelle Holocaust-kurssille elokuvan nimeltä Obchod na korze (eng. The Shop on Main Street), eli Kauppa pääkadulla. Huolimatta siitä, että dvd-kotelon kannessa väitetään tämän pätkän olevan "tšekkielokuvan kulta-ajalta", on kyseessä kuitenkin slovakiankielinen elokuva. Barrandovin studiot sen ovat tuottaneet, joten tšekkejäkin tässä lienee tarvittu. Pidin elokuvasta paljon, vaikka se olikin hieman vanhahtava, jopa 60-luvun elokuvaksi. Omchod na korze on elokuva slovakialaisesta pariskunnasta, jonka sukulainen on natsimielinen ja järjestää miehelle työn ns. arjalaisena valvojana juutalaisen omistamaan liikkeeseen. Miehen työtilanne on nykyisellään huono, joten hänen on vähän pakko ottaa työ vastaan. Asetelma on taas kerran epätoivoisen hupaisa. Varsinkin kun nykynäkökulmasta tiedämme, etteivät natsit pitäneet slaaveja paljon juutalaisia korkea-arvoisampina. Lisäksi kauppa, johon päähenkilö päätyy arjalaiseksi valvojaksi, on ikivanhan juutalaismu...

Viime viikolla tulin katsoneeksi Holokaust-kurssille elokuvan, jonka englanninkielinen nimi on Divided We Fall , tšekinkielinen nimi taas Musíme sí pomáhat , eli "meidän täytyy auttaa toisiamme. Se on kertomus Josefista ja Mariesta - lapsestakin - mutta ennen kaikkea se on kertomus enemmän tai vähemmän sodan sotkemista ystävyyssuhteista. Pariskunnalla on tšekinsaksalainen ystävä, Horst, joka tekee yhteistyötä natsihallinnon kanssa. Jo elokuvan alussa tunnelma Josefin, Marien ja Horstin välillä on jännittynyt, mutta tilannetta ei ainakaan paranna se, kun keskitysleiriltä palannut entinen juutalainen naapuri, nuori David, ilmestyy kadulle siinä toivossa, että naapurit häntä auttaisivat. Josef ja Marie päätyvätkin sitten erinäisten sattumusten jälkeen auttamaan häntä. Peittääkseen salaisuutta, Davidia kellarissa (Davidia, jonka patjan yläpuolella roikkuu puolikas porsas) Josef joutuu ryhtymään yhteistyöhön miehittäjien kanssa. Koko ajan ollaan veitsen terällä ja paranoidinen tunn...

Taas kerran on elämä ollut sellaista matalalentoa, että päässä on pyörinyt bloggausaihe, mutta en ole muistanut kohta, että mikä se olikaan. Nytpä muistaessani sitten kirjoittelen. Nimittäin viikko takaperin oli Teemalauantaissa aiheena t š ekkiläinen elokuvaohjaaja Miloš Forman . Dokumentti, joka kertoi hänen elämästään emigranttina oli varsin kiinnostava. Pari kiinnostavaa juttua juttua siitä tarttui mieleen. Ensinnäkin se, että kun hänen poikansa pääsivät tapaamaan häntä USA:han, eivät he uskaltaneet nukkua, koska kommunistinen yhteiskunta oli pelotellut heitä amerikkalaisilla agenteilla, jotka sieppaavat heidät yöaikaan. Miten sekaisin voi yhteiskunta olla, että pelottelee noin lapsesta lähtien? Toinen kiinnostava tarina oli Amadeus -elokuvan kuvauksista Prahasta 1980-luvun alusta. Yksi oopperakohtaus oli kuvattu USA:n kansallispäivänä. Äänimiehet olivat järjestäneet yllätyksen, kuvausten jälkeen oopperatalon katosta laskeutui USA:n lippu ja kansallislaulu pärähti soimaan. Kaik...

Muistatte varmaan elokuvan Paistetut vihreät tomaatit ? Siinähän toinen päähenkilö osaa lumota mehiläisiä ja kaapata siten niiden hunajan. Itsestäni joskus tuntuu siltä, että sohisin ampiaispesää näillä arkistokäynneilläni, enkä tosiaan lumoaisi ampiaisia, vaan herättäisin ne talvihorroksesta. Tämä on ollut niitä päiviä, joina nostan käteni pystyyn. Tuntuu, etten tajua enää mistään mitään. Miten voi olla mahdollista, että tutkimani tsekki, joka on koko elämänsä omistanut tsekkien kouluttamiselle ja kielen vaalimiselle, ja joka osallistui Prahan kapinaan natsihallintoa vastaan keväällä 1945, onkin kuulunut fasistiseen järjestöön? Syitä voi olla moniakin, mutta silti tuo hämmentää. Ihminen tekee tietysti hätätilanteessa mitä vain selviytyäkseen. Toisaalta, kun kyseinen henkilö eli 1960-luvulle asti, tuskin hän kovinkaan aktiivinen fasisti on voinut olla, muutenhan kommunistit olisivat ottaneet hänet hengiltä. Koskaan en halua nykyajasta käsin lähteä arvostelemaan kenenkään ratkaisu...

Eilen järjestin bookcrossaajille tšekkielokuvaillan. Keittelin soppaa, jonka ohje löytyy alla olevan linkin takaa. Tosin käytin kermaa enkä maitoa ja reilummin oliiviöljyä, jotta kasvikset kuullottuisivat kunnolla. http://www.yummyvegetarianrecipes.com/czech-vegetable-soup Pidän kasvisruuasta, mutta siinäkin pitää minusta olla makua. Kasvisruuan huono maine selittyy minusta pitkälti sillä, että sitä valmistetaan taitamattomasti. Edulliseksikin tulee kasvisten käyttäminen, isot kassilliset kannoin Citymarketista ruokaa melkein pikkurahalla, ja halvemmallakin olisi päässyt. Vaikken nyt sitä tarkoita, että ruuan pitäisi aina vain halpaa olla, vieraille tarjottava varsinkaan. Katsoimme Peliskyn , ja vieraat tuntuivat pitävän siitä. En voi kuin ihailla taitoa tehdä humoristinen elokuva syksystä 1968. Niin kuin yksi vieras sanoi: Viimeisen kymmenen minuutin aikana tunnelma muuttui. Komediasta tulikin vakavaa. Lueskelin jostakin ennen iltaa, että Peliskystä piti tulla ensin nimeltään Pa...

Runotorstain haasteessa kehotettiin ottamaan esim. kesäkirjasta onnennumeron tai muun tärkeän numeron mukainen sivu ja samannumeroinen lause siltä sivulta sekä kirjoittamaan tuosta lauseesta runo. No, minä valitsin yhden kesäkirjoistani, eli Lieko Zachovalován teoksen Prahan ääni . Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, joita Tšekin lähihistoria kiinnostaa. Juuri nyt olen lukemassa hänen kirjaansa nimeltä Toinen kirja Prahasta , joka on yhtä mielenkiintoinen. Opin mm. että Milan Kundera on adaptoinut Aleksis Kiven Nummisuutarit siten, että hyödynsi Kiven runoutta ja muutakin tuotantoa. Kundera siis teki Nummisuutareista tavallaan oman teoksensa. Muistan joissakin opintojeni vaiheissa oppineeni, että tšekit ovat nimenomaan adaptaation mestareita. He eivät vain kopioi toisen tekstiä, tai kuvita kirjaa elokuvaksi, vaan tekevät siitä aidosti uuden teoksen. Esimerkiksi sellainen elokuva kun Pelisky , jota lämpimästi suosittelen, perustuu  Hovno horit  -kirjan vitse...

Olenpas ollut hieman unelias bloggaaja viime aikoina. Olen ollut tosi uppoutuneena Lieko Zachovalován kirjaan Prahan ääni ja nyt olen lukemassa sen jatko-osaa nimeltä Toinen kirja Prahasta . On ollut kiinnostavaa lukea mm. siitä, kuinka vuonna 1969, kun Tšekkoslovakia oli voittanut Neuvostoliiton jääkiekossa, oli Aeroflotin toimisto kivitetty Prahassa. Myöhemmin oli käynyt ilmi, että salainen poliisi oli toimittanut kivet paikalle etukäteen tietäen, että aina löytyy sen verran kivitysintoisia juhlijoita. Toinen kiinnostava seikka oli, että kovaonnisen nuorukaisen Jan Palachin polttoitsemurhaa oli puolue (tai jotkut sen johtajat) yrittäneet selittää aivan käsittämättömällä tarinalla. Lännen provokaattorit olivat muka saaneet hänet mukaan pyro-show'hun, jossa hänet sytytettäisiin palamaan kylmällä liekillä. Sitten hänet oli kuitenkin muka päätetty tappaa ja palovammat oli tehty jollakin eri aineella. Piilolinssien keksijä, tšekkiläinen kemisti Otto Wichterle oli valistanut kans...

Tsekkiläinen tieteisfantasiaelokuva vuodelta 1963. Siinä lähdetään perustamaan siirtokuntaa Alfa Kentauriin vuonna 2163. Tällaiset tieteisseikkailut aivan armotta kärsivät, kun aikaa kuluu. Juonikaan ei ollut kovin kaksinen, mutta tulipa katsottua. Elokuvassa eivät seikkailet avaruushirviöt, vaan siinä tapetaan aikaa avaruusaluksen tylsyydessä ja pelätään pahinta, että kaikki mneee pieleen. Poikkeaa siis melko lailla läntisistä tieteiselokuvista. En ole asiantuntija, joten enempää en osaa sanoa. Elokuva tuli Teemalta viime keskiviikkona, siksi sitä tässä kommentoin. Minulla oli tänään kuulemma tsekkiläisen kalenterin mukaan nimipäiväkin, eli kuukautta myöhemmin kuin suomalaisen kalenterin mukaan.

Perjantaina, kun olin ryhtymässä keittämään kasviskeittoa ja paistamaan rieskaa, huomasin, että kahden tunnin päästä tuleekin tšekkielokuva nimeltään Elämä kierrättää . Ennätin saada keittiöpuuhat valmiiksi juuri ennen elokuvan alkua. Olikin mukava syödä keittoa ja lämmintä rieskaa sekä katsoa elokuvaa. Elämä kierrättää on hyvä komedia. Se kertoo vanhenevasta pariskunnasta ja kaikenlaisista iän tuomista ilmiöistä tšekkielokuville ominaiseen traagisenhauskaan tapaan. Kaikki alkaa siitä, kun vanha opettaja saa tarpeekseen nykyajan kotkotuksista ja ottaa lopputilin. Hänelle olivat liikaa niin koulujen sponsoreiden mielisteleminen kuin uudet tietokoneluokat. Vaikka ex-opettajalla onkin Prahan-tuntemusta ja polkupyörällä ajamisen taito, hän ei siltikään sovellu pikalähetiksi, sillä siinä täytyy reagoida tilanteisiin aivan liian hektisesti. Työn tuoksinassa ajettu pyöräkolarikaan ei motivoi jatkamaan alalla, joten päähenkilö ajautuu tavaratalon palautuspullopisteeseen töihin. Siellä hän...

Eilinen tšekkielokuva, Nuoren pyövelin tapaus , kuuluu niihin filmeihin, joiden arvon tunnustan ja ymmärrän, mutta jotka eivät avaudu minulle. Kyseessä on surrealistinen fantasia, joka perustuu löyhästi Jonathan Swiftin romaaniin Gulliverin retket . Elokuvan on ohjannut Pavel Jurácek . Elokuvassa olisi minusta ollut tiivistämisen varaa, siitä puuttui koherenssia, mikä rupesi haittaamaan ajan mittaan. Hetkittäin olin kärryillä, sitten putosin taas. Ymmärsin luultavasti osittain sosialistisen yhteiskunnan satiirisen käsittelyn, mutta ymmärtääkseen sen täysin pitäisi tuntea sen hetkinen tilanne paremmin. Elokuva on siis vuodelta 1970. Voin hyvin kuvitella, että Nuoren pyövelin tapausta katsoivat  keskiviikon myöhäisillassa eurooppalaiseen elokuvaan vihkiytyneet katsojat sekä mahdollisesti muutama hullu kielen takia. :) Sääli, sillä filmillä on ansionsa. Erityisen onnistuneena pidin sellaista pientä yksityiskohtaa, että kun päähenkilö kutsutaan Laputan kuningaskuntaan, joka l...

Eilinen tšekkielokuva oli nimeltään Korva , jonka on ohjannut Karel Kachyňa. Elokuva sisältää hitchcockmaista jännitystä ja suljetun paikan kauhua. Tarina rakentuu tilanteeseen, jossa pariskunta palaa juhlista kotiin vain huomatakseen, että heiltä on katkennut sähköt ja puhelin. Mieleen nousee epäilys siitä, onko poliitikkomies joutunut kuin joutunutkin vallanpitäjien epäsuosioon ja onko kotiin kenties piiloitettu kuuntelulaite, eli korva. Elokuvan aikajänne on yksi painajaismainen yö, jonka aikana etsitään paitsi korvaa, myös vastauksia avioliiton tuskallisiin kysymyksiin. Tunteet intohimosta vihaan ja katkeruuteen vyöryvät pariskunnan sisimmästä. Välillä öisen kauhun katkaisevat takaumat alkuillan juhlista. Korva on valmistunut vuonna 1970, eli tuskaisen vuoden 1968 jälkeen. Arvannettekin, että se oli alusta saakka kielletty ja sai ensi-iltansa vasta vuonna 1989. En ole tšekkielokuvien suuri asiantuntija, tai en oikeastaan asiantuntija lainkaan - lähinnä uusi fanittaja. Silti us...

Eilen illalla katsoin Jiří Menzelin  elokuvan nimeltä Kuin leivoset langalla . Elokuva valmistui vuonna 1969 ja kiellettiin jo ennen ensi-iltaansa, ja nähtyään sen, ymmärtää kyllä miksi. Yhteiskuntakritiikki on niin viiltävää; porvareita uudelleenkoulutetaan sosialismiin terästehtaan romuvarastolla keskellä masentavaa kaaosta, byrokratian absudrius saattaa joskus kääntyä vahingossa pienen ihmisen eduksikin ja työläisiksi itseään tituleeraavat ovat herroista suurimpia. 1950-luvun Praha ei näyttäydy lainkaan samassa valossa kuin tämän päivän turistiesitteiden Praha. Katsoessani oikein mietin, mitsä ovatkaan löytäneet tuollaiset romukasat, joissa elokuva oli isolta osin kuvattu. Olen ehkä amerikkalaisen ja brittiläisen elokuvan läpikyllästämä, sillä odotin tästä leffasta hieman erilaista, en ehkä pitänyt ihan niin paljon kuin etukäteen ajattelin. Kovasti elokuvaa on kehuttu, eikä se tosiaan hullumpi ole. Ehkä tarvitsee olla paremmin sisällä sosialismin logiikassa ja tšekkiyhteiskunn...

Keskiviikkoiltaisin on Ylen Teemalla tarjolla tšekkielokuvaa nyt muutaman viikon ajan. Eilen tuli katsottua Milos Formanin Vaaleaverikön rakkaus . Se on Formanin nuoruudentyö, ajalta ennen Oscar-menestystään. Elokuva kertoo kenkätehtaan tytöistä ja tehdaspaikkakunnalla järjestettävistä reserviläisten kertausharjoituksista. Yksi tyttö kohtaa bändissä soittavan pianistin ja lähtee tämän perässä Prahaan. Tavallaan tämä elokuva on tyypillinen maalta kaupunkiin -tarina, mutta on siinä erojakin. Erityisesti loppua odotin erilaiseksi kuin mitä se loppujen lopuksi oli. Pidin erityisesti elokuvan huumorista ja siitä, kuinka Forman kuvaa noloja tilanteita ja ihmisten hävettävää käytöstä. Hän käsittelee noloutta monesta eri näkökulmasta, kuten esimerkiksi nuoren naisen, nuoren miehen ja vanhenevien miesten. Kuitenkaan katsoja ei tunne varsinaista myötähäpeää ja huvittuneisuuskin on hyväntahtoista laatua. Vaaleaverikön rakkaus oli varsin viihdyttävä elokuva, se ei laahannut yhtään eikä aika ...

Tämä päivä on mennyt uneliaasti Baselissa. Ilma on ollut painostava ja väsyttävä. Hieman kävelimme kaupungilla ja kävimme syömässä. Helatorstain takia juuri mitkään kaupat eivät olleet auki, joten eipä tullut rahojakaan tuhlattua. Illalla katsoimme elokuvan nimeltä Kolja. Se on saanut parhaan ulkomaalaisen elokuvan Oscarin vuonna 1996. Täytyy sanoa, että oikeaan osoitteeseen meni se palkinto. Kolja on kertomus Tšekkoslovakiasta vuodelta 1988-1989. Se on tarina elämänsä monessa suhteessa sotkeneen muusikon ja pienen pojan ystävyydestä kylmän sodan viimeiseltä vuodelta. Muusikko solmii rahapulassa kulissiavioliiton venäläisen naisen kanssa, joka loikkaa pian länteen. Erinäisten vaiheiden kautta naisen poika, Kolja, päätyy elämään muusikon kanssa. Tähän yksittäisten ihmisten tarinaan kietoutuvat vuoden poliittiset kuohunnat  ja koko kansan kohtalot. Pidän erityisesti siitä, että mikään ei ole mustavalkoista, vaan jokaisessa henkilöhahmossa on hyvää ja pahaa. Tyypillinen tšekkiläinen...

Yksi James Bond -elokuva alkaa kohtauksella, jossa lasketellaan alppimaisemissa Wienistä Tšekkoslovakan puolelle. En kuolemaksenikaan muista enää elokuvan nimeä, mutta kylmän sodan aikana se on joka tapauksessa tehty.  Täällä tosielämän puolella Wienin ja Bratislavan välinen maisema on tasaisempaa kuin Suomessa konsanaan. Eikä tarvitsisi edes salavihkaa lasketella, sillä itseltäni jäi täysin huomaamatta, milloin tultiin Itävallan puolelle. Kaikki asemat Bratislavan jälkeen kun olivat saksankielisiä, mutta mitään rajaa ei ollut näkyvissä. Toisin oli siihen aikaan, kun James Bondeissakin riitti se, että vähän pelottelee kommunisteilla. Näitä slaavien epäloogisuuksia lienee myös se, että Bratislavan päärautatieasemalla oli lähtevien junien taulukossa Wienin-juna, mutta eipä ollut laituria merkattu. Aikani asemalla pyörittyäni ja eri luukulta toiselle pompittuani satuin yksiin kahden suomalaisen jääkiekkoturistin kanssa. Osasin sen verran heitä neuvoa, että tiesin, mistä Budapestin-j...

Otsikon mukaisen lauseen minulle sanoi minulle tänään eräs amerikkalainen, ja niin totta se on. "Loistavalla" kielitaidollani onnistuin ostamaan kuusi latauskorttia puhelimeen, kun piti ostaa 600 kruunulla puheaikaa. No, eipä ainakaan lopu puheaika kesken, kun en osannut sanoa, että nyt tuli väärinymmärrys. Nämä ovat niitä tilanteita, kun ei auta muu kuin nauraa itselleen. Toinen vastaava on tämä klassinen, kun ei ymmärrä ruokalistaa, vaikka osaakin yleisimmät ruokien nimet. Joskus lyhentämistapa on vain niin hämärä, ettei siitä ota selvää. On päiviä, jolloin näihin tilanteisiin osaa suhtautua huumorilla, sitten on niitä päiviä, kun ei naurata yhtään. Toinen asia, jossa tämän palvelun puutteen sain tänään tuntea, on elokuvat. Yritimme K:n kanssa mennä katsomaan uutta komediaa The Czech Made Man, sillä nettisivujen mukaan se pitäisi olla tekstitetty. Minulla on sattumalta skype-tuttavana elokuvan tekstittäjä ja kun ennen lähtöä mainitsin, että olemme menossa katsomaan tuon f...