Minivaellus Berounin alueella

Ei tarvitse olla mikään suuri eräihminen tehdäkseen pienen vaelluksen Prahasta käsin. Yhden päivän kun varaa, ehtii varsin mukavasti kävelemään helpon tai keskivaikean reitin pikkukaupunkien ja -kylien maisemissa. Junat kulkevat näppärästi, ja tunnin matkan jälkeen ollaan jo varsin rauhallisilla ja kauniilla seuduilla.


Tällä kertaa kävelin paikallisen ystävän kanssa Berounin alueella. Tarkoitus oli tehdä vain pieni ja rento kävely, mutta matkaa tuli taitettua yhteensä kuitenkin kahdeksan kilometriä kuin huomaamatta. Tšekissä on paljon korkeuseroja, mutta juuri tällä seudulla on reittejä, joilla ei kiipeämistä ole hirveästi.

Kävelimme Berounista Tetíniin, jossa on kuollut Böömin suojeluspyhimys Ludmila, Pyhän Václavin isoäiti. Juuri sen hyvän Václav kuninkaan, josta olen ennenkin kirjoittanut, ja joka ratsastaa kansallismuseon edessä. Ludmila hirtettiin huntuunsa, koska hänen vaikutus suureen pojanpoikaansa oli joidenkin aatelisten mielestä liian suuri.

Antonín Dvořák on säveltänyt pyhän Ludmilan kunniaksi samannimisen oratorion (Svatá Ludmila).

Kirkko ei ollut auki, mutta sisään sai kurkistaa.


Ottaessani tätä kuvaa oli takanani omakotitaloja rinteessä. Toivon todella, että niissä asuvat arvostavat maisemiaan.


Matkalla aina sattuu ja tapahtuu. Poikkesimme ennen paluuta Prahaan kaupunkiin nimeltä Srbsko. Siellä piti olla hyvä ravintola, mutta se oli kiinni. Kiersimme pari kolme muutakin ravintolaa, kaikki olivat kiinni. Nyt oli kuitenkin tavallinen tiistaipäivä. Mystistä.

Neljäs ravintola oli auki, mutta jostakin syystä se tarjoili vain luokkaretkeläisille tänään. Jäljellä oli enää yksi, aseman lähellä oleva ravintola. Odotukset eivät olleet suuret, mutta ruoka oli maukasta. Joskus siis kannattaa unohtaa suositukset ja mennä vain siihen viimeiseen vaihtoehtoon.


Tšekit ovat muuten itse todella innokkaita vaeltajia. Kerran kysyin yhdeltä tutkijalta, joka ei vaikuttanut yhtään ulkoilmaihmiseltä, että harrastaako hänekin vaellusta. Hän sanoi, että ei todellakaan. Hän vain kävelee luonnossa, mutta ei missään tapauksessa vaella. Tekee vain ihan lyhyitä reittejä.

Vastasin, että niin minäkin, lyhyet kävelyt kaikessa rauhassa ovat kaikista mukavimpia. Tähän hän vastasi, että vain sellaiset kolmisenkymmentä kilometriä viikonlopussa on sopiva, mutta ei sen enempää.

No, niinpä niin... Meidän kahdeksasta kilometristä ei täten kannattaisi paljon edes puhua.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tapaturman sattuessa Faustin taloon

Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Mustan kotkan apteekki