torstai 16. kesäkuuta 2016

Aasiaa Prahassa

Tsekin vietnamilaisyhteisöistä olen joskus blogissani kertonutkin. Tännehän otettiin Vietnamin sodan aikana aika iso määrä ns. venepakolaisia, ja heidät tunnetaan maassa ehkä parhaiten pitkään auki olevista ruokakaupoistaan. Niissä ruokakaupoissa muuten myydään hyvin monenlaista tavaraa, juuri tänään huomasin, että yhden lähimyymälän erikoisuus on miesten pyjamat. Siis sellaiset oikein pitkäpaitaiset mallit ja väreiltään esim. tummanruskeat.

Haeskellessani tomaateille pussia, pieni vietnamilainen rouva alkoi hokea: "Taku, taku!" Riemukseni tajusin, että hän yrittää sanoa tašku, eli pussi. Oikein hyvä mieli valtasi minut, kun tällä lailla alan saada jotakin selkoa murteellisestakin kielenkäytöstä. Kohta myyjä toikin minulle rullallisen muovipusseja tomaateille ja muille ostoksille.

Seuraavaksi suuntasin kulkuni samassa talorivissä sijaitsevaan kiinalaiseen ravintolaan, josta saa hyvää halvalla. Paitsi että siellä ei ymmärretä minun tšekkiä eikä englantia. Mutta ei se mitään, listaa osoittamalla pääsee pitkälle.

Annosta odotellessani satuin kuulemaan, kun kiinalainen tarjoilija puhui kahdelle viereisessä pöydässä istuvalle naiselle. Yhtäkkiä tämä kiinalainen tyttö hihkaisi: "Ano, kurva!" Nostin pääni lehdestä, jota olin aikaa tappaakseni tavaillut. Kurva siis on naiseen viittaava, hyvin epäkunnioittava ilmaus. Arvaatte kyllä.

Samassa hetkessä tietysti tajusin, että tyttö yrittää sanoa jotakin ihan muuta. Siihen ei kielitaitoni riitä, että tähän hätään keksisin, mitä hän halusi sanoa. Mutta joka tapauksessa pöydässä istuvat naiset pidättelivät nauruaan ja vilkuilivat minuunkin päin.


Syötyäni ja nukuttuani vähän univelkoja pois (siksi ei muuten väsytä näin pikkutunneillakaan vielä) ja lähdin kampaajalle. Kyllä, uskolliset lukijat tietävät, sille korealaiselle sedälle.

Tällä kertaa olin varsin täsmällisesti paikalla, ehkä vain viisi minuuttia etuajassa. Kampaaja oli yllätyksekseni aikataulustaan jäljessä ja viimeisteli nuoren amerikkalaisen miehen lyhyttä leikkausta. Toinen oli saanut samanlaisen käsittelyn ja istui sohvalla huutelemassa keskusteluun omia kommenttejaan. Keskustelu koski Jackass-tuotantoja ja mitä missäkin niistä on tapahtunut.

Minähän siis lueskelin vain Korean Airin asiakaslehteä. Myöhemmin selvisi, että kampaajan yksi vakiasiakas on ko. yhtiössä töissä. Hän ei siis ollutkaan itse käynyt kotimaassaan hiljattain, kuten kuvittelin. Pöydälle oli tuotu myös valtavan paksu tšekin kielen sanakirja. Mutta siihen en tietenkään viitannut keskustelussa mitenkään, koska kampaaja yhä väittää minulle kivenkovaan, ettei osaa paikallista kieltä yhtään.

Huomasin, että tämä korealainen herra oli tällä kertaa todella vaivautunut siitä, että minä satuin kuulemaan Jackass-keskustelun. Niinpä hän sanoikin amerikkalaisten lähdettyä, että olen erittäin epätäsmällinen skandinaavi. Kysyin heti, montako skandinaavista asiakasta hänellä on. Yksi ruotsalainen kuulemma löytyy, mutta ei muita, joten otos on ehkä vähän kapea.

Arvasin heti, että tämä on  jonkinlainen kääänteinen vihjaus siitä, etten saisi tulla aikaisemmin kuin mitä on sovittu, koska lähes aina tulen kampaamoon liian aikaisin. Myönnän, että osittain sen takia, että minua kiinnostaa nähdä, mitä kaikkea salongissa tapahtuu ja keitä siellä käy. En ole siis vielä päättänyt, että ymmärränkö käänteisen vihjeen, olisin siinä tapauksessa jatkossa monta kokemusta köyhempi.

Mutta hiukset tuli leikattua ja hyvin tulikin. Kesken parturoinnin paikalla kävi mies, joka totesi, että hän taitaa tulla sittenkin vähän myöhemmin, vaikka neljältähän hänellä oli aika. Minullakin oli neljältä siis aika. Siinä hetkessä tajusin, että kampaaja haluaa aina järjestää minulle sopivan leikkausajan, tavalla tai toisella.

Nyt ymmärrän, mitä hän tarkoitti, kun hän kirjoitti tekstiviestin aikataulusta sopiessamme: "Olet erityislistalla. Milloin pääset tulemaan kello yhden jälkeen?" Tällä liistalla on suuri, hieman omalaatuinen kunnia olla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti