keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Aika jyrännyt Lennon-seinän

On joitakin paikkoja, jonne en häpeäkseni iknä pääse täällä Prahassa. Suunnitelmia on aina mennä sinne ja tänne, mutta aina tulee jotakin muuta, tähdellisempää. Yksi tällainen kohde on Lennon-seinä, jonne tänään viimein tein ihan asiaa ja pääsin sen katsomaan.

Nyt on taas tärkeää huomata, että mikä oli radikaalia 80-luvulla, on aika väsynyttä vuonna 2014. Seinän koko oli Berliinin muurin monet kerrat nähneelle varsinainen pettymys. Lisäksi se on nykyään lähinnä mukaradikaalien turistien töhertelypaikka (kuten arvata saattaa).  Varmasti myös naapuritalon asukkaita ilahduttaa, että seinän "sanoma" leviää heidänkin puolelleen.


Vaikkei Lennon-seinä nykyään poikkeakaan mitenkään muista Prahan töhryistä, joista tulee hetkittäin todella paha mieli, kun niitä näkee myös arvorakennuksissa, oli sentään kiva nähdä, ettäseinällä toivotetaan  Bohumil Hrabalille hyvää 100-vuotispäivää.


Musiikin vaikutusta myös mietin tässä yhteydessä. Ehkä seinä olisi vaikuttanu vähemmän kliseiseltä, jos sillä ei olisi ollut katusoittajaa soittamassa ja laulamassa sitä iänikuista Imaginea iänikuisena sovituksena. Tosin tällä paikalla varmasti rämpyttäjiä riittää, meni sinne milloin vain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti