Ja matka jatkui Merikarvialle

Isoukkini Alexanderin jäljillä kävin viime keskiviikkona Merikarvian kunnantalolla. Vastaanotto oli ystävällinen ja avulias, joten asioiminen kyseisessä paikassa oli mukavaa. Sen sijaan kansakoulun vanhat arkistot olivat melkoisen sekavat, onneksi minulla oli ystävä mukana, joka auttoi papereiden läpikäymisessä, muuten en olisi yhdessä päivässä urakasta selvinnyt.

Kansioissa ei pääsääntöisesti ollut sitä mitä päällä luki, koulun johtokunnan pöytäkirjoja ei löytynyt, mutta sen sijaan valtava kasa sekalaisia kuitteja oli päätetty säilyttää. Ota näistä sitten selvää.  Mutta pääasia on, että Alexanderin nimi löytyi, joten sain virallisen vahvistuksen sille, että hän on Merikarvialla opettanut. Nimeä ei ollut taaskaan laitettu koulun päiväkirjaan, mutta se löytyi koulun tilikirjasta, menojen kohdalta. Olihan sijaisopelle palkkaakin pitänyt maksaa. Hyvä näinkin.

Jostakin syystä bloggeri kiukuttelee nyt eikä suostu lataamaan kuvia. Pitänee palata kuviin myöhemmin, toivottavasti suotuisampana ajankohtana.


Kommentit

  1. Merikarviankin tietoja jonkin verran löytyy. Joten jos sinua kiinnostaa, niin voisin tarkistaa jos löytyisi lisätietoja. -Anne

    VastaaPoista
  2. Kiitos paljon, jos viitsit nähdä sen vaivan. Otan tiedot mielelläni. Saako sinuun yhteyttä jollakin s-postilla tai vastaavalla?

    VastaaPoista
  3. Kyllä vaan ametsapuro@gmail.com siittä tavoittaa.
    Anne

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Tapaturman sattuessa Faustin taloon

Novellini