sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Runoilua astronomisesta kellosta

Tämän viikon runotorstain haaste oli kuva, joka löytyy alla olevan linkin takaa.

http://runoruno.vuodatus.net/blog/3718520/265-haaste/

  Minulle tuli tietysti välittömästi mieleen astronominen kello, joten tässäpä olisi kehitelmää.

Alussa on kaupungin humina,
hiljaisuus,
odotuksen värinä,
kun amerikkalaiset turistit uskovat
kokevansa Euroopan.

Sitten kuolema alkaa soittaa
terävä-äänistä kelloa.
Ja kello soi,
se soi ja soi ja soi.

Profeetat juoksevat.
Noituutta,
sanoo ääni vuosisatojen takaa
eikä usko kuoleman soittoa.

Kun punainen lippu liehuu
päiden yläpuolella,
ovat amerikkalaiset turistit
kokeneet euroopan,
mutta eivät uskoneet.







3 kommenttia:

  1. Pidin tästä! Vähän erilainen mutta oikein toimiva näkökulma historiaan.

    VastaaPoista
  2. Olen Carelianan kanssa samaa mieltä.
    Varsnkin tuo kuolema soittamassa terävä äänistä kelloa on hieno kohta.

    VastaaPoista
  3. Kiitos rohkaisevista kommenteista. :)Tämä runoilu on minulle itsensä haastamista, kun en ole siinä yhtään omimmillani.

    VastaaPoista