sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Muurille vielä kerran


Berliinin muuri, tuo kylmän sodan näkyvin symboli, jäi vielä kummittelemaan mieleen, joten halusin siitä kertaalleen kirjoittaa. Nyt vasta ehdin, vaikka matkasta on jo yli viikko vierähtänyt. Reissun loppupuolella kävimme katsomassa Muurimuistomerkkiä (Mauergedenkenstätte). Kyseessä on varsin laaja alue Bernauerstrassen liepeillä. Siinä kohtaa maata oli helppo kaivaa, joten moni yritti ja usea pääsikin vapauteen. Ylläolevassa kuvassa näkyy rautaputkia, jotka merkkaavat paikkaa, jossa muuri kerran oli. Sen viereen kasvoi länsipuolella puita, ja niitäkin on sinne jätetty muistoksi. Puutkin itsessään ovat varsin puhuttelevia; ne heijastavat toisaalta sitä, miten aivan kaupungin keskustassa oli valtavasti joutomaata, toisaalta myös sitä, että elämä tunkee aina läpi kurjimmankin synkkyyden.


Muistomerkillä oli valtavasti infotauluja ja opastuskeskuskin, tietoa siellä on valtavasti tarjolla. Myös pakotunnelit ja Stasin kaivama pakotunneleiden blokkaustunnelikin on merkattu maahan. Itseäni eniten puhutteli Versöhnungskirchen kohtalo. Nimittäin 1980-luvulla DDR:n viranomaiset havaitsivat, että muuri on heidän puoleltaan aika karun näköinen, olihan siinä runsaasti piikkilankaa yms. esteitä. Se ei näyttänyt hyvältä, mitä ulkomaalaisetkin ajattelevat, joten muurin seutua ruvettiin siistimään. Siistiminen aloitettiin siten, että mainittu Sovituskirkko, jonka kohtaloksi oli  jäädä juuri ja juuri itäpuolelle, seinä muurissa kiinni, räjäytettiin maan tasalle vuonna 1985. Tässä tapahtumasta otettu hieno kuvasarja.


Räjäytyksessä taivaan tuuliin lentänyt ja vääntynyt risti löydettiin ja piilotettiin. Nykyään se on seurakunnan tontilla kaikkien nähtävillä.


Tontilleen on seurakunta rakentanut myös muistokappelin, jossa pidetään arkisin (paitsi maanantaisin) 15 minuutin hartaus. Joka kerta kerrotaan yhdestä muurilla kuolleesta henkilöstä ja muistellaan häntä. Lopuksi luetaan Isä meidän -rukous, mikä on ainoa varsinaisesti uskonnollinen elementti koko hartaudessa. Vaikka ei uskonnosta niin piittaisi, hartauteen kannattaa silti mennä, jos kohdalle sattuu, se on nimittäin varsin vaikuttava. Kun me kävimme tuossa hartaudessa, paikalla oli koululaisryhmä Saarbrückenistä. Minusta näyttää siltä, että Saksa tekee varsin tunnollisesti tiliä menneisyyden virheistään.

Vanhan sovituskirkon lttarikaapistakin oli osa onnistuttu pelastamaan, se on nykyään kappelin alttarina.


Seurakunta käyttää nykyään tonttiaan mm. rukiinviljelyyn. Tätä Berliinin keskustassa kasvaneesta rukiista leivottua leipää voi ostaa ja sitä tarjotaan seurakunnan tilaisuuksissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti