Tämä blogi alkoi päiväkirjanani Prahasta keväältä 2011. Se jäi elämään Praha-aiheisena blogina mietteineni ja matkoineni, sillä Praha jäi elämään minuun.
Tänään taas pelataan!
Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
Kai Tšekki on niin kova jääkiekkomaa, että pakko laittaa kuva eilisestä lehdestä. Sen tarjosi minulle ystävällisesti Katarina Repková. Minun puolestani Tš... siis paras voittakoon.
Eilen illalla kävin vielä uimassa paikallisessa uimahallissa. Ensin polskin sisäaltaassa, mutta se oli hyvin täynnä ja kaiken aikaa vain pienempi tila jäi varsinaisille uijille, kun eri uimaseurat ottivat koko ajan osia altaasta käyttöön, joten kyllästyin reilussa 20 minuutissa. Sitten kuitenkin uskaltauduin vielä ulkoaltaaseen, ja se kannatti! Allas oli iso, uijia oli vähän. Ilta jo pimeni, höyry nousi ja ihmiset uivat rauhallisesti ja toisille tilaa antaen, vaikkei siinä paljon eteensä nähnyt. Tuonne yritän mennä huomenaamulla taas, toivottavasti löydän järkevämmän reitin, sillä se, minkä valitsin, oli hirmu hankala monine portaineen. Uimala kun sijaitsee ihan Vltava-joen rannassa (ei sentään joessa), niin sinne piti tosiaan täältä "vuorelta" laskeutua. Jos ette sattumalta tiedä, niin Praha on aika kukkulainen kaupunki, jopa Turku jää toiseksi, vaikka sielläkin tuntuu välillä, että on pakko aina joko nousta tai laskeutua vuorelle. Kuvata siellä ei saa, minkä ymmärrän, mut...
On sellaisia päiviä, jolloin ihmettelen, että miksi tässä maassa kaikki pitää tehdä niin älyttömän vaikeaksi. Suomalainen luonteeni hakee aina helpointa reittiä päästä tavoitteeseen, tai oletan, että se on jollain lailla suomalaista. En voi esimerkiksi ymmärtää, miksi vuokraemäntäni haluaa joka viikko antaa minulle pyykkituvan avaimen erikseen. Miksi siitä pitää sopia joka kerta erikseen? Miksi en voisi saada omaa kappaletta avainta? Vai epäileekö hän, että varastan hänen lakanansa, jos avain on hallussani koko ajan? Tai toinen vaihtoehto on, että sopisimme jonkin päivän, jolloin aina saisin avaimen. Yritin tätä ehdottaa s-postitse, kun en häntä nähnyt moneen päivään, jotta olisin voinut sitä kautta sopia. Mitään vastausta en saanut s-postiini, mutta avaimen sain tänään, jotta huomenna voin pestä pyykit, jippii! Toinen juttu on bussikuskien toiminta. Vaikka bussi olisi tullut ajoissa asemalle, sinne ei silti saa mennä sisälle. Ihmisiä seisotetaan kylmässä ihan turhaan. Sama koskee my...
Otsikosta huolimatta aloitan kiitoksella. Kun tulin tänään kotiin, ovella odotti paketti. Siellä oli kirja bookcrossing-tarkoituksiin, sekä kaikkea muuta mukavaa Suomesta. Kiitos P! Sain oikein Clarity-teetäkin. Sitä voisi viedä muutaman kilon erinäisiin täkäläisiin virastoihin ja joka ikiselle poliisiasemalle. Kuvassa näkyy myös hieno pöytäliinani sekä välipalamandariinit. Tässä muuten tietoa bookcrossingista, jos asia ei ole entuudestaan tuttu: www.bookcrossing.com Metrossa matkalla kansallismuseolle osui samaan vaunuun ryhmä amerikkalaisia. Yksi heistä sitten rupesi kailottamaan suureen ääneen, että kaikkien maiden pitäisi kokea jonkin aikaa totalitaarista yhteiskuntaa, niin syntyisi hyvä julkinen liikenne. Sitä kun olisi pakkovallan aikana pakko käyttää, niin se toimisi myöhemminkin. Yleensä minua tällainen typeryys vain naurattaa, mutta nyt suutuin. Jos miettii eilisiä holocaust-tunnelmia, tuhkauurnia, miljoonia kuolleita, niin aika kohtuuton uhraus se on täsmällisistä juna-a...
Kommentit
Lähetä kommentti