Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuuta 1, 2011.

Plzeňissä

Kuva
Tänä viikonloppuna on juhlistettu sitä, kun amerikkalaiset vapauttivat Plzeňin. Tämä kaupunki on noin tunnin  bussimatkan päässä Prahasta, eli lähellä olivat amerikkalaiset Prahaakin, mutta eivät tulleet.Erityisen hyvissä merkeissä ei matka alkanut, sillä kun kysyin aseman lipputoimistosta, missä kaukoliikenteen lippuja myydään, alkoi tiskillä oleva nainen haukkua minua debiiliksi. Häkeltynyt olin, mutta kun huomasin, että hän osaa saksaa, sanoin saksaksi, että tällä lailla ei kyllä ihmisille puhuta. Sen jos minkä olen huomannut, että sanattomaksi ei kannata jäädä. Bussissa istuessani oli sellainen olo, että en kyllä ikinä enää yritä opetella mitään vierasta kieltä, kun joutuu tällaisten  kanssa sitten riitelemään. Kuitenkin kun tulin perille, piti kysyä tietä. Vaikka älynlahjani oli jo kyseenalaistettu, niin pystyin vastaantulijan ohjeista poimimaan olennaiset asiat. Plzeň on rauhallisen tuntuinen kaupunki, luultavasti tämä päivä oli tavallista vilkkaampi, kun kaupungille oli tuo

Herrat autoissaan

Kuva
Kävin tänään tekniikkamuseossa. Suosittelen paikkaa kaikille, sillä vaikka ei itse tekniikka niin kiinnostaisi, on siellä silti mielenkiintoista nähtävää. Tšekinmaalla on ollut ennen toista maailmansotaa jopa sata autonvalmistajaa, joista tosin vain kahdeksan onnistui tuottamaan yli tuhat autoa. Yksi näistä tehtaista oli tietysti Škoda. Perinteitä kehittää tekniikkaa siis löytyy, harmi vain, että historian ikävät tapahtumat sotkivat hyvän kehityksen. Sosialismin aikana tehtaita keskitettiin hyvin kaavamaisesti, joten hyvin alkanut tuotekehittely tyssäsi kuin seinään. Erityisesti tässä museossa tuli siitä surumielinen olo, että ennen toista maailmansotaa tämä maa oli 10 menestyvimmän kansantalouden joukossa. Suurin piirtein siis samoissa asemissa kuin Suomi nyt. Tämäkin museo linkittyy historiaan, joten esittelenpä tänään johtajien autoja. Tässä on Tšekkoslovakian ensimmäisen presidentin,  Tomáš Masarykin auto. Tässä taas Böömin ja Määrin protektori Karl Frankin auto. Siihen asn

Prahan kapinan vuosipäivä

Kuva
Pankrácin vankila, tuo pahamaineinen gestapon poliittisten vankien säilytys- ja teloituspaikka on itse asiassa rakennettu jo 1800-luvulla. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, mutta ihmeellistä on se, että synkästä menneisyydestään huolimatta vankila on vielä käytössä. Pieni nurkkaus vankilasta on jätetty Gestapo-museoksi, mutta se on yleisölle auki vain joinakin juhlapäivinä. Opastettuja kierroksia järjestetään jonkin verran ja sotahistorioitsijat pääsevät paikalle. Sain tiedon, että tänään, museo on auki, kun on Prahan kapinan vuosipäivä, siispä päätin lähteä tutustumaan. Helmikuussa etsin tätä paikkaa, hyytävän kylmässä säässä, mutta en löytänyt. Kyselin ja kyselin ohjeita, sitten yksi nuori sotahistorioitsija näytti minulle googlemapsista paikan, ja nyt löysin heti. Vankila on oikeustalon takana, helmikuussa olin jo tosi lähellä, mutta en vain älynnyt reittiä talon taakse. Hienoa oli huomata, että nyt pystyin jo lukemaan talon seinästä, että tämä on nyt se oikeustalo. Kielitaito on s

Ei tänne kukaan palvelun takia tulekaan

Kuva
Otsikon mukaisen lauseen minulle sanoi minulle tänään eräs amerikkalainen, ja niin totta se on. "Loistavalla" kielitaidollani onnistuin ostamaan kuusi latauskorttia puhelimeen, kun piti ostaa 600 kruunulla puheaikaa. No, eipä ainakaan lopu puheaika kesken, kun en osannut sanoa, että nyt tuli väärinymmärrys. Nämä ovat niitä tilanteita, kun ei auta muu kuin nauraa itselleen. Toinen vastaava on tämä klassinen, kun ei ymmärrä ruokalistaa, vaikka osaakin yleisimmät ruokien nimet. Joskus lyhentämistapa on vain niin hämärä, ettei siitä ota selvää. On päiviä, jolloin näihin tilanteisiin osaa suhtautua huumorilla, sitten on niitä päiviä, kun ei naurata yhtään. Toinen asia, jossa tämän palvelun puutteen sain tänään tuntea, on elokuvat. Yritimme K:n kanssa mennä katsomaan uutta komediaa The Czech Made Man, sillä nettisivujen mukaan se pitäisi olla tekstitetty. Minulla on sattumalta skype-tuttavana elokuvan tekstittäjä ja kun ennen lähtöä mainitsin, että olemme menossa katsomaan tuon f

Oi ihana toukokuu

Kuva
Lämpötila on ollut tänään noin kaksi astetta, plussaa sentään. Tuuli on viskannut sadetta päin naamaa, olisi pitänyt laittaa vielä yksi kerros vaatetta päälle, mutta kun on tapana elää almanakan mukaan, niin sitten saa palella. Matkani suuntasi kohti sota-arkiston kuvakokoelmia. Ylihuomenna on Prahan kapinan vuosipäivä, joten siinäkin mielessä sopii esitellä näitä toukokuun 1945 kuvia. Ei, ei tämmöistä astronomiselle kellolle... Kaupungissa asuvat saksalaiset pakotettiin Saksan antautumisen jälkeen purkamaan barrikadeja. Huomatkaa hakaristikuvio selässä. Tässä antautuvia saksalaisia Tasavallan aukiolla. Sudeettisaksalaisia kehotettiin sota-aikana  muuttamaan Prahaan, jotta kaupunki saksalaistuisi. Tällainen lopputulos oli sillä operaatiolla. Näiden kuvien jälkeen on vaikea keksiä mitään mukavaa tai keventävää lopetusta, mutta tässä on kuva sota-arkiston edessä olevasta puistosta. Näin pitkälle on puiston uudistaminen edennyt, alkaa näyttää jo melko mukavalta.

Ollaan vaan ja hengaillaan

Kuva
Vanhankaupunginaukio on turistien valtaama alue, joten siellä on monenlaista yrittäjää. On erilaisia opastettuja kierroksia, muiden muassa sellainen kuin pub crawl, jossa tarkoitus on vetää kännit. Näihin pubikierroksiin liittyy myös muita eettisiä ongelmia, kuten se, ettei aina muisteta niin papereita tarkistella, joten myös alaikäisiä on päätynyt mukaan. Joka ikinen ilta klo 21 ovat amerikkalaispojat huutaneet juuri niiden kaupungin kalleimpien ravintoloiden terassinnurkalla: "Wanna get fucked! Wanna get fucked!" Jossakin vaiheessa yksi ravintoloitsija sai tarpeekseen ja vihjasi ulkomaalaispoliisille, että tulkaapa tarkastamaan näiden poikien paperit minä tahansa iltana klo 21. Kotimaankoneeseen astuminen oli lähempänä kuin arvasivatkaan. Olen keskustan kahviloissa törmännyt näihin amerikkalaisiin, jotka täällä oleskelevat vuoden tai muutaman. Sitä olen ihmetellyt, että miten he oikein täällä voivat olla, kun lähinnä tekevät satunnaishommia ja chillailevat ja hengailevat.

Sukan kantapää Hitlerin koulusta - eli seikkailua Sudeettimaalla osa 2

Kuva
Olen tosi onnellinen, ettei tämä päivä ollut yhtä vaiheikas kuin eilinen, sillä en ehkä jaksaisi sulattaa niin paljoa kerralla. Jatkan eilisen tapahtumista ja esittelen tämän päivän matkakuvia jonakin toisena päivänä. Pysähdyimme siis kysymään vanhalta mieheltä, sattuuko hänellä olemaan mitään tarinoita kerrottavana näistä SS-huhuista, jotka liittyvät Houskan linnaan. Hän sanoi asuneensa paikkakunnalla vasta 15 vuotta eikä ole kuullut asiasta näitä samoja huhuja enempää kuin mitä me hänelle sanoimme. Mies sanoi kuitenkin, että paikallinen ravintolan pitäjä tuntee kaikki, joten häneltä kannattaisi ehkä kysäistä. Alkoi olla muutenkin ruoka-aika, joten suuntasimme ravintolaan. Jututimme paikan omistajaa, noin 70-vuotiasta miestä. Hän sanoi, että kyllä SS linnassa oli, mutta paikallisista ei kukaan ole enää elossa, joka olisi ollut aikuinen tuohon aikaan. Yksi rouva oli ollut saksalaisten palvelijana linnassa, mutta hänkin on kuollut muutama vuosi sitten. No, olihan tuokin sentään jotaki