maanantai 5. joulukuuta 2011

Vltavassa

Tämän postauksen tunnisteessa lukee "syöminen", ei uiminen, eli kerron teille ensimmäisestä käynnistäni helsinkiläiseen ravintola Vltavaan, joka on erikoistunut tšekkiruokiin.

Nolottaa vähän, kun viime postauksessa lupailin joitakin kirjastolöytöjä ja niiden herättämiä ajatuksia, mutta sitten en pidä lupaustani edes siitä, että bloggaisin seuraavana päivänä ja kun bloggaan, aihekin on eri. Mutta sellaista se joskus on. Palaan niihin kirjastolöytöihin, kun tässä ennätän. Jostakin syystä kirjoittaminen on tahmannut joka sektorilla, niin Kyhhyäys-blogin puolella kuin täälläkin sekä käsikirjoituksessa, jota muka kirjoitan. No, se on semmoista välillä.


Joka tapauksessa, Vltavassa tuli käytyä, ja se oli kokemuksena yleisestiottaen aika keskinkertainen. Palvelu oli ystävällistä, vaikka ravintolan puolella oli täyttä, sinne jonottaminen sujui leppoisasti, eikä tarvinnut arvailla, milloin oma vuoro tulee, kun baarin puolelta hakivat pöytään jonotusnumeroiden perusteella. Hintataso oli ehkä hieman korkea ruokien laatuun nähden, mutta tietysti täytyy muistaa, että ollaan Helsingin keskustassa. Paikka on S-ryhmän ylläpitämä, joten mitenkään erityisen persoonallinen tai omaleimainen tuo ravintola ei ole.

Rakennuksena Vltava on kaunis, joskin sokkeloinen, kuten jugendrakennukset usein ovat. Heidän kotisivuillaan on enemmänkin tietoa rakennuksen historiasta sekä tietysti ravintolasta muutenkin, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan.

http://www.vltava.fi/


Mitä itse ruokaan tulee, niin no, kuva kertoo kaiken. Päädyimme ottamaan tällaisen liha- ja makkaralautasellisen kahteen pekkaan. Siinä olisi ollut ruokaa vielä kolmannellekin syöjälle, vaikka molemmat ahdoimme, vähän jäi silti tähteeksi. Tällastahan se tšekkiruoka on. Listalla on kyllä kevyempääkin tarjolla, kuten salaatteja, mutta veikkampa, etteivät nekään ihan sieltä kevyimmästä päästo loppujen lopuksi ole.

Jälkiruokakahvin ja -teen kohdalla koimme sikäli pettymyksen, ettei taaskaan ollut tarjolla muuta kuin Liptonin pussiteetä ja keitettyä vettä kannussa. Toisessa kannussa oli kahvia, jonka näin tarjoilijan kaatavan ties kuinka kauan seisseestä keittimestä.

En osannut tätä kaikesta porsaanlihan ja makkaran määrästä ja viherkasvien puuttumisesta huolimatta kokea erityisen tšekkiläisenä ravintolakäyntinä. Mietin, mistä se mahtaisi johtua. Päällimmäisenä tulee mieleen, että tšekit käyttävät enemmän suolaa, ja toiseksi Vltavasta puuttuivat ne pakolliset naapuripöytään istahtava tupakankäryttelijät, joiden ansiosta vaatteet haisevat vielä seuraavallakin viikolla...

Kenelle suosittelisin Vltavaa? Sijainti on junalla matkaajille erinomainen, tunnelma oli aika mukava ja baarin puolelta löytyy varmasti rauhallisempia sopukoita. Sikäli Vltavaan voisi viedä ihmisiä esim. palaveeeraamaan tai muuten vain jutustelemaan. Vaikka ruoka ei minusta niin huippua ollut, oli se silti ihan kelvollista, joten Vltavaan voisi mennä myös illallistamaan ilman turhia kiristelyjä. Ajattelin testata tämän paikan jossakin vaiheessa vielä uudemmankin kerran.

2 kommenttia:

  1. Hei...


    Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ruoka on tavallaan Vltavassa tsekkityyppistä, olematta sitä aivan kunnolla. Silti, pelkästään nostalgiasta ja ikävästä. siellä tulee poikettua aika usein.

    Se alakerran seurusteluhuone on aika viihtyisä.

    Lopultakin pääsyy itselle taitaa olla se, että tsekkioluita on tarjolla aikalailla. Litohvelin Maestro on se, jota joka kerta täytyy maistaa.

    Toinen pääsyy lienee se, että ravintolan sijainti on niin keskeinen. Siitä ehtii junaan 5 minuutissa ja kaupungille minuutissa.

    S-ryhmä on kuitenkin, niin kuin sanoit, modifioinut paikan osuskaupan kahvila - mentaliteetilla ja se vähän häiritsee.

    Ruoka on ollut kuitenkin aina kohtuullisen hyvää

    VastaaPoista
  2. Tillman, mukava kuulla, että joku muukin on kanssani samoilla linjoilla. :)

    VastaaPoista