sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Tästä piti tulla joulupostaus...

Olin suunnitellut kirjoittavani vähän jotakin jouluista ja jättäväni blogin sitten joululomalle, mutta viesti Václav Havelin kuolemasta pysäytti ne aikeet. En tosin tiedä, mitä pitäisi kirjoittaa. EU-ajan Tšekin tasavallan asukkaat olivat suurin piirtein 50-50 Havelin puolesta ja vastaan. Jo samettivallankumouksen jälkimainingeissa hän kohtasi kritiikkiä mm. mätien kananmunien  muodossa kohdatessaan pikkukaupunkien asukkaita, joilta ammustehtaiden sulkeminen vei ainoat työmahdollisuudet.

Minulle Havel kuitenkin oli tinkimätön ja rohkea taistelija, jonka mottona oli: totuus voittakoon. Paljon puhuu esimerkiksi se, että hänelle myönnettiin matkustuslupia länteen siinä toivossa, että hän jäisi sinne. Havel kuitenkin aina palasi. Edes useat vangitsemiset eivät murtaneet uskollisuutta kotimaalle. Itse en ole ihan varma, pystyisinkö samanlaiseen isänmaanrakkauteen jatkuvan painostuksen ja piinan alla.

Olen iloinen siitä, että Havelin sitkeys palkittiin. On nykyajassakin isoja ongelmia, mutta totalitaarinen hallinto ei ole ratkaisu. Viime keväänä hänen ohjaamansa elokuva sai ensi-iltansa. Arviot olivat kai aika tyrmäävät, itse en tuota elokuvaa ole vielä nähnyt. Suunnitelmissa oli jatkoa, sillä Havelin unelma oli jo aivan nuorena ryhtyä elokuvaohjaajaksi. Poliittisista syistä se ei tietenkään käynyt päinsä silloin, ja nyt ei enää jatkoa voi seurata...

Noin viikko sitten yritin lähestyä Havelia sähköpostitse. Kommentoin hänen vankilakirjeitään ensimmäiselle vaimolle, Olgalle. Vastausta ei siis kannata odottaa. Kiitos kuitenkin, Václav Havel, työstäsi kirjailijana ja valtiomiehenä. Olet johtaja, jonka periaatteita arvostan.


Kuva on otettu 5.5.2011 Pankrácin vankilan seinustalta. Kävin silloin kunnioittamassa siellä poliittisista syistä teloitettujen muistoa. Myös Havelille Pankrác oli tuttu paikka.

1 kommentti:

  1. Milta se ita ja lansieurooppa nyt nayttaa

    VastaaPoista