lauantai 19. maaliskuuta 2011

Sotamuseossa osa 3 ja Tampereen Mika

Torstain sotamuseokäyntini päättyi kirjastoon. Vaikka rakennuksen portilla oli tietysti se pakollinen kielitaidoton vartija, niin sisällä oleva henkilökunta oli nuorta ja kielitaitoista. Kirjastovirkailijoina oli nuori tyttö ja Peter Franzénin näköinen mies, jotka molemmat osasivat aika hyvin englantia. Se Franzénin näköinen etsi minulle materiaalia haluamistani aiheista.

Ettei minulle tulisi aika pitkäksi, hän antoi minulle luettavaksi lehtiä nimeltä Tšekkoslovakian sotilas. Varsinainen ilmiö julkaisuksi. Keskityin lukijoiden runoihin, joiden aiheina oli pääasiassa Stalin, sekä lehden kuvitukseen. Kysyin, mahtaako tätä lehteä löytyä antikvariaateista, niiin Peter Franzénin näköinen mies sanoi, että tuskinpa, edes kansallisarkistossa ei välttämättä ole kaikkia tuon lehden vuosikertoja tallessa. Hän myös luonnehti lehden kuvitusta sanalla attractive, mikä oli aika yllättävää. Onhan niissä oma menneen ajan tunnelma, mutta silti. Ehkä nuori sukupolvi alkaa nähdä nuo sosialismin ajat vähitellen hieman toisessa valossa.

Mies kertoi minulle tutkivansa Tšekkoslovakian ja Tšekin tasavallan armeijan historiaa Itävalta-Unkarin lopusta Nato-armeijaan. Hänellä oli hyvin arvostava asenne tutkimustani kohtaan, kyseli paljon ja halusi olla kaikin tavoin avuksi.


Ehkä jotkut lukijat muistavat vielä aikaisemmin postaamani kuvan muistolaatasta, jossa oli teekkaritytön nimi. Hän kuoli neuvostomiehityksen uhrina. Kirjastosta löytyi tähän uutta valoa, nimittäin tyttö oli menossa diplomityönsä tarkastustilaisuuteen kohdatessaan kuolemansa. Tapahtumien tarkka kulku ei ole selvillä, mutta kuolinsyy oli joka tapauksessa venäläisten huolimattomuus ja välinpitämättömyys. Joku oli teettänyt tämän muistolaatan, mutta viranomaisten toimesta se vandalisoitiin ja lopulta se hävisi.

Tytön leski ei voinut koskaan puhua menetyksestään julkisesti, eikä asiasta uskallettu muutenkaan paljon puhua. Hän sai insinöörintutkinnon postuumisti, koska oli käytännössä jo valmistunut. Kun samettivallankumous alkoi, leski oli työmatkalla ulkomailla. Kun hän saapui takaisin Prahaan, hän havaitsi, että muistolaatta oli palannut kunnostettuna paikalleen.

Värikuviakin on näköjään  olemassa elokuulta 1968.




Nuo palavat ratikat minua surettavat joka kerta kun näen niistä kuvia. Ne ovat sympaattisia vanhoja kulkupelejä, joten kurjaa, että niitä on tuolla lailla kiusattu. Tässä taas kuvaa Prahan linnasta, viimeksi kun postasin aiheesta, siellä oli Hitler, tällä kertaa venäläinen sotilas vartiossa. Sekin tuntuu todella röyhkeältä, että vanhat historialliset paikat vallataan tuosta vaan.


Ja tässä miehittäjät Vanhankaupungin aukiolla.


Tekstissä osoitus tšekkihuumorista, joka kukoistaa synkempinäkin aikoina. Siinä nimittäin lukee: "Neuvostoliiton kulttuurikeskus."

 

Tänään kävin tutustumassa paikalliseen Mustamäen toriin, siihen sain innostuksen Karhunkadun Kafkan blogista. Kiitos vaan vihjeestä taas! Olihan se tori aikamoinen ilmiö. En jaksanut edes kiertää kaikkia kojuja. Siellä oli paljon aasialaisia myyjä, jotka olivat välillä hyvin aggressiivisia, saattoivat tarttua tiukasti käteen tai hihaan kiinni. Yhdelle jouduin jopa sanomaan, että älä koske minuun. Kaikki myyjät eivät olleet yhtä hyökkääviä, joten mukaan tarttui huivi ja vähän muuta pikkusälää. Saa nähdä, onko huivi oikeasti kashmiria, niin kuin kovasti väittävät. Paljon siellä on piraattitavaraa myynnissä. Tässä vähän kuvamateriaalia aiheesta.



Yhdessä kojussa oli myyjänä tšekkimies, joka Praha-tarroja ostaessani innostui kehumaan Turun Interiä ja joka oli käynyt Tampereella tapaamassa ystäväänsä Mikaa. Kysäisin, että miten hän oli Mikaan tutustunut, niin hän kertoi löytäneensä kerran kadulta lompakon, jossa oli passi ja vakuutusyhtiön kortti. Hän oli soittanut vakuutusyhtiöön ja saanut ohjeet mennä tiettyyn hotelliin. Siellä oli omistaja ollut paikalla ja ottanut lompakkonsa kiitollisena vastaan. Ei ollut haitannut, että rahat olivat menneet. Niinpä sitten oli menty kaljalle ja Mika oli tarjonnut niin paljon kaljaa kuin mies oli jaksanut juoda ja niin paljon ruokaa kuin halusi syödä. Kutsui vielä Tampereelle käymään, ja hän oli viikon siellä ollutkin, oli ollut kivaa. Suomalaiset ovat kuulemma hyviä ihmisiä. Nyt hän ja Mika ovat ystäviä, ja Mika on tulossa pian taas Prahaan käymään. En tiedä miksi, mutta jotenkin vaan pystyn kuvittelemaan mielessäni tämän Mikan...

Tällekin päivälle minulla on varattuna omituinen kuva. Se on tuolta torilta, jolla totisesti myydään kaikkea maan ja taivaan väliltä.


1 kommentti:

  1. Kävimme viime syksynä tuolla torilla ja
    kyllä hieman ahdisti se joidenkin
    myyjien agressiivisuus : )

    VastaaPoista