torstai 24. maaliskuuta 2011

Kirjoittamisesta ja vähän Prahastakin

Runotorstaissa haasteena on "runo"

http://runoruno.vuodatus.net/

Mikä saa runoilemaan
täällä kaukana kotoa?
Maailman laajuus,
vieraus,
väsymys.

Tänään eräs amerikkalaisnainen sanoi,
ettei tunne ketään, joka olisi käynyt Suomessa.
Koska eihän Suomessa ole mitään
paitsi eksotiiikka.

Täällä kaukana kotoa vain runoilen,
vaikka oikeastaan prosaisti olenkin.
Enkä hae eksotiikkaa,
minä olen eksotiikka.

Eksotiikka ei väitä vastaan
edes maataan puolustaakseen.
Eksotiikka vain runoilee.

* * *


Ja kun eksotiikka-aiheessa ollaan, niin puhutaanpa vähän venäläisistä. Heillä on tässä maassa erikoinen maine. Tänään yksi poika kertoi minulle entisestä opiskelukaveristaan, joka on Karlovy Varysta kotoisin, ja jolla aina oli mafia-juttuja. Siellä kuulemma Venäjän mafia jyllää ihan tosissaan. Samainen poika myös sanoi, että melkein kaikki tšekit, jotka osaavat venäjää, ovat tavalla tai toisella sotkeutuneita mafiaan.Kerroin hänellekin taannoisesta pyyhkeen varastamisesta, eikä hän pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä, totesi vain, ettei mikään ihme, jos venäläiset tekevät jotakin tuollaista. Jotenkin hämmentää kuulla tällaista, vaikka onhan esimerkiksi venäläisturisteista Suomessakin negatiivisia juttuja, mutta täällä ne tuntuvat olevan ihan omassa sfäärissään.

Tänään oli kirjoittajaryhmä taas. Se kokoontuu Vinohradyn kaupunginosassa sijaitsevassa pubissa. Vinohrady on eleganttia aluetta, nimensä se on saanut siitä, että paikalla sijaitsi ennen maailmassa kuninkaallinen viinitarha. Otin ennen ryhmän kokoontumista vähän valokuvia alueesta, kun sattui vähän luppoaikaa olemaan.




Minusta Praha on kauneimmillaan silloin, kun ilta on juuri laskeutumassa kaupungin ylle. Hämäryys jotenkin peittää alleen sen tietyn surumielisyyden, jota väkisinkin koen täällä, kun menneisyyttä tutkin.

Pubi, jossa kokoonnumme, on vaihtanut omistajaa jokin aika sitten. Viime kerralla kun kokoonnuimme, jotkut ryhmäläiset olivat sitä mieltä, että nyt on huomattavasti miellyttävämpää kuin edellisten omistajien aikana. Edellisillä omistajilla kun oli tapana poltella ruohoa tiskin takana, niin se ei ollut kovinkaan mukavaa. Ihastuttavan filosofinen asenne; mukava kun ei enää poltella ruohoa tiskin takana. Miksi nyt ylipäänsä valita sellainen kokoontumispaikka kirjoittajaryhmälle? Pubin nimi on Royal Oak, mikä kuulostaisi siltä, että se olisi pitkäänkin ollut paikallisten brittien kokoontumispaikka. Ehkä sitä sitten vain sokeutuu omalle kantapaikalleen, ettei osaa nähdä orastavan boheemiuden merkkejä ennen kuin on vähän liian myöhäistä?

Tänään siellä kuitenkin laitettiin paikkoja uuteen uskoon. Eri puolilta maailmaa kerätyt lasinaluset päätyivät irti seinistä ja katoista, ehkä pian tulee joitakin muita sisustuselementtejä tilalle. Yksi työntekijä repi lasinalusia irti ja toinen lakaisi niitä kasalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti