sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Minäkö muka ruotsalaisille kateellinen?

Jatkan vielä tuota toissapäiväistä aihetta, sillä haluan valottaa sellaista näkökulmaa, että ruotsalaiset ovat onnistuneet tuotteistamaan itsensä paljon paremmin kuin me. Täällä olen nähnyt niin Wasan näkkileipää kuin Ikeaakin. Kotva-tavaratalossa on jopa oma liikkeensä skandinaavisille vaatteille, pääasiassa ruotsalaisille, mutta eipä näy Suomi-designia siellä. Ehkä siksi, ettei sitä riittävästi ole? Tai se on niin hirveää ja paikallisille sopimatonta? Ei kaikki voi olla hirveää, kyllä joku voisi kelvatakin. Mutta niin vaan siinäkin liikkessä liehuu sinikeltainen eikä sinivalkoinen lippu, kas näin.


Ei sillä, että olisin mitenkään ruotsalaisille kateellinen, ainakaan yhtään sen enempää kuin slovakit ovat tšekeille kateellisia. Toisaalta olen välillä kurkkuani myöten täynnä sitä, että olen "se suomalainen" ja miten kaikki haluavat tutustua "siihen suomalaiseen". Mukavinta on jutella niiden ihmisten kanssa, jotka eivät ota kansallisuuttani esille ilman jotakin loogista syytä.

Tänään kun yksi saksalaisrouva kysyi tuntemuksiani täällä olosta, kerroin rehellisesti ja suoraan näistä fiiliksistä. Hän oli sitä mieltä, että suomalaiseen törmääminen on melko epätavallista, ja siksi kaikki haluavat tutustua, kun kerran on tilaisuus tavata pienen kansan edustaja. Hän oli myös sitä mieltä, että suomalaisilla on sillanrakentajan maine maailmalla, mutta suomalaiset osaavat myös panna kampoihin ja lujaa, jos tarve vaatii. Ovat näyttäneet jopa venäläisille, mihin pystyvät. Sanoin, että silloin viime sotien aikaan joo, kun oli pakko, mutta minä olen ihan tavallinen ihminen, ei minulla ole mitään supervoimia.

Saksalainen oli kuitenkin sitä mieltä, että minun pitäisi olla iloinen siitä, että olen suomalainen, koska meihin suhtaudutaan kaikkialla ystävällisesti, samaa ei voi sanoa esimerkiksi saksalaisista, vaan aina täytyy voittaa ihmisten luottamus ensin. 

Ensimmäistä kertaa tänään huomasin, että siinä samaisessa Kotva-tavaratalossa, jossa niitä ruotsalaisvaatteita on myynnissä, oli huonekaluosastolla tutunnäköinen mainosjuliste.


Kaikkea hyvää pohjalaisyrittäjälle, toivottavasti tulee paljon kauppoja, vaikkei kaikkea mainosmateriaalia ollutkaan jaksettu kääntää. Ymmärrän sen hyvin, menee minullakin välillä hermot tšekin erikoismerkkeihin. Olenkos muuten siitä avautunut, kun paikalliset ovat aurongontarkkoja siitä, että kaikki heidän erikoismerkkinsä kirjoitetaan oikein? Olen saanut runsaasti jo huomautuksia eri luukuilla istuvilta tädeiltä, kun joku aksenttimerkki tms. on unohtunut tai mennyt väärään paikkaan. Kovasti ollaan sormi pystyssä opettamassa ja ihmettelemässä, kun ei edes kirjoittaa osata. Itse ei vieraita kieliä tokikaan osata sanan vertaa, mutta sillä nyt ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.


Loppuun laitan pari vähän niin kuin perinteeksi jo muodostunutta satunnaiskuvaa  kaupungilta. Ensimmäisessä on kirkko, jossa paikalliset anglikaanit kokoontuvat. He vuokraavat tiloja luterilaisilta, mikä on erittäin järkevää, sillä parempaa sijaintia (lähellä Tasavallan aukiota) saa hakea. Joskus täällä hämärtyy se, miten vanhoja rakennukset ovatkaan. Tämäkin on jo 1100-luvulta, vaikka onhan sitä toki muokattu sen jälkeen, joten ei se niin vanhalta näytä. Täällä pienet ja vähäpätöiset keskustan sivukirkotkin ovat samoja ikiä kuin Suomen vanhimmat kirkot.


Tässä taas on teetä. Kävimme intialaisessa ravintolassa, ja siellä tuotiin oikein teelista. En jaksanut edes käydä kaikkia vaihtoehtoja läpi, otin vain nepalilaista teetä. Miellyttävää oli sitä siemailla. Tämä on aivan ihana teemaa!



Kotva-tavaratalosta ostin muuten pienet kokoontaitettavat Fiskarsin sakset sekä juustohöylän. Näin elämä muuttui taas vähän helpommaksi, kun ei enää tarvitse leikata toivottoman tylsillä saksilla eikä nyrhiä juustoa puukolla. Juustohöylä on kuitenkin Made in Sweden...

2 kommenttia:

  1. Kun Johannan kuvarikasta blogia katselee, tulee mieleen miten paperikuva on ollut sitten loppujen lopuksi vain alle 200 vuoden välivaihe valokuvan historiassa. Sadan vuoden päästä arkistoja penkoja tarvitsee tietokoneen avatakseen reilun miljoonan tavun pätkiä "vuodelta 2007" sekä melkoisen kirjaston tietoa eri käytetyistä formaateista piirteineen jotta se kuva esiin tulee. No, sadan vuoden päästä koneet ovat sen verran tehokkaampia, että oikean formaatin etsiminen jollakin hahmontunnistusmenetelmällä voi olla hyvin realistista.

    VastaaPoista
  2. Välillä innostun vähän liikaakin laittelemaan kuvia, kun päivän mittaan rakentuva tarina monesti perustuu ottamiini kuviin.

    VastaaPoista