lauantai 12. maaliskuuta 2011

Metronomi symboloi - mutta mitä?

Jos yleensä se on niin, että slovakit haluavat kilpailla tšekkien kanssa, niin joskus voi olla toisinkin päin. 1950-luvulla oli nimittäin sellainen tilanne, että Bratislavassa oli Euroopan suurin Stalin-patsas, mutta prahalaiset päättivät, että he eivät saa tässä jäädä toiseksi. Niinpä Prahaan pystytettiin maailman suurin Stalin-patsas. Tässä siiitä kertova Wikipedia-artikkeli. Jos ette jaksa tekstiä lukea, niin ihastelkaa sentään monumentin siroutta ja eleganssia.

http://en.wikipedia.org/wiki/Stalin_Monument_%28Prague%29

Ei ehkä ole suuri yllätys, että taiteilija sai vihakirjeitä suuttuneilta kansalaisilta, kun Stalin olikin jo ehditty julistaa hirmuhallitsijaksi ennen kuin koko patsas oli edes valmis, ja  teki itsemurhan vähän ennen patsaan paljastusta. Jotakin teoksen massiivisuudesta kertoo se, että tarvittiin 800 kg räjähteitä, jotta siitä päästiin lopulta eroon vuonna 1962.

Kävimme tänään katsomassa tuota paikkaa, jossa patsas aikanaan oli. En voi edes kuvitella, kuinka ahdistavaa tunnelmaa se on luonut katsellessaan yhdeltä Prahan korkeilta kukkuloilta suoraan kaupunkiin. Patsaan alusta oli pitkään tyhjä, kuulemma Michael Jackson laitatti sinne itseään esittävän patsaan Prahan-keikkansa ajaksi vuonna 1996. Täältä myös lähetettiin laittomia radiolähetyksiä 1990-luvulla ja samalla vuosikymmenellä siellä toimi rock-clubi. Aivan hyödytön tuo jalusta ei  nykyäänkään sentään ole, paikka on ollut jo pitkään  kansainvälisestikin tunnettu skeittipaikka, ja vuodesta 1991 patsaan tilalla on raksuttanut metronomi.


Mitä Stalinin tilalle tuotu metronomi sitten kuvastaa? Kukaan ei olikein osaa kertoa, mikä sen kantava ajatus on, siinä vapautumisen myötä tämä vain ideoitiin miettimättä asiaa sen kummemmin. Suosituimman selityksen mukaan se symboloi aikaa, joka tässä maassa hukattiin kommunismille. Toisaalta tuohon on myös vastattu, että kukkulalle rakennetun metronomin pointti on sama kuin koko kommunismin pointti. - Siis ei mitään pointtia.

Jos katsotte tuota ensimmäistä kuvaa tarkasti, saatatte erottaa tennariparin sähkökaapelin päällä. Niitä oli useitakin heiteltynä sinne. Mitä ne sitten kuvastavat? Urbaaneissa ympäristöissä jengit kuulemma merkkaavat alueitaan heittämällä kenkäparin sähkölankojen päälle. Minun katseeni tässä kohtaa kuitenkin osuu noihin patsaan jalustalla treenaaviin skeittaripoikiin... Tässä puolestaan maisemaa, joka avautuu tuolta kukkulalta.


Kävimme myös toisella kukkulalla, Malá Stranan kaupunginosassa. Sinne pääsi köysiradalla, joka on viime vuosikymmenet toiminut hyvin, mutta sosialismin aikana kun se meni 1960-luvulla rikki, saatiin se korjatuksi vasta 1980-luvulla. Tuolla kukkulalla on mm. Nälkämuuri. Kaupunkitarinan mukaan joku hallitsija olisi rakennuttanut muurin, jotta köyhillä ihmisillä olisi työtä. Böömiä koetteli muurin rakentamisen aikaan, eli 1300-luvulla nälänhätä, joten vuosisatojen aikana nuo kaksi asiaa ovat yhdistyneet tällaiseksi tarinaksi. Tässä pätkä nälkämuuria.


Kukkulalta laskeutuessa näki myös hienoja maisemia.


Kuvittelin, että vihreys tulisi tänne aikaisin ja nopeasti. Suomessakin maa alkaa vihertää ja silmut suurentua heti  kun lumi sulaa. Täällä sitä lunta ei ole paljon ollutkaan, mutta kun on niin älyttömän kuivaa ja sadetta on tullut hyvin vähän, ei mikään vielä viherräkään. Lämpötila on usein siinä kymmenen asteen hujakoilla, joten jos luonto saisi vähän vettä, alkaisi kasvu varmaan nopeasti. Tällaisia kevätkukkia näin kuitenkin tänään ensimmäistä kertaa. Nimeä en tiedä.


Tämän päivän viimeisesssä kuvassa esittelen taas  yhden Prahan monista kummallisuuksista. Tällaisen infotaulun näimme tänään yhdellä ratikkapysäkillä. Ratikoiden numerot ja saapumisajan minuutteina ymmärrän, mutta mitä ovat nuo nuolet? Sanakirjan avulla selvisi, että ne tarkoittavat ratikan suuntia. Mitä tämä sitten palvelee, on toinen kysymys. Jos tuntee reitit, tietää suunnan joka tapauksessa, jos niitä ei tunne, eivät nuo nuolet paljon mitään auta.



Kummajaisuudet tuovat Prahaan sille omaleimaisen tunnelman. Tänään kävimme Mucha ja Dali -museossa Vanhankaupungin aukiolla. Se oli perustettu vanhaan asuintaloon. Jokaisessa huoneessa, joka joskus oli ollut asuinhuone, on nyt teoksia näiltä kahdelta taiteilijalta. Huoneiden ikkunat näyttävät aukion vilskettä, näin lauantaisin varsinkin se on täynnä turisteja. Makkaran ja paistuvan porsaanlihan käry tunkeutuu torilta museoon asti. Voin vain kuvitella taas Kafkan raapimassa päätään vanhan kotitalonsa kulmalla.

2 kommenttia:

  1. Monumenttiteema on mielenkiintoinen. Mitä itse olen käynyt entisissä pakkososialismista vapautuneissa valtioissa, aina niiden patsaissa ja monumenteissä tuntuu näkevän jotain sellaista joka ei (asiallisesti) ole järkeenkäypää. Ehkä se on halu sanoa jotain mikä ei olisi ollut sosialismin aikana sallittua.

    Sähköjohtojen päälle heitetyt kenkäparit ovat kyllä ainakin Suomessa hankalaa ... täällä ei juuri avojohtoja ole urbaanilla alueella ja aina vähemmäksi tulevat ne käymään.

    VastaaPoista
  2. Tuo metronomi oli välillä poiskin, kun eivät prahalaiset sitä ensin halunneet. Jostain syystä se on tuotu takaisin alustalleen.

    Ehkä tosiaan nuo täysin pointittomat taideteokset purkavat vain sitä juuri saatua ilmaisunvapautta, siinä olet varmaan ihan oikeassa.

    Mitä sähköjohtoihin tulee, niin äläs nyt, Portsassa tämä tennarinheittelyn perinne elää ja voi hyvin. Joka kesä havaitsen siellä lankojen päällä ainakin yhdet tennarit.

    VastaaPoista