Aamulla herään ja tee läikkyy

Olenpas ollut hieman unelias bloggaaja viime aikoina. Olen ollut tosi uppoutuneena Lieko Zachovalován kirjaan Prahan ääni ja nyt olen lukemassa sen jatko-osaa nimeltä Toinen kirja Prahasta. On ollut kiinnostavaa lukea mm. siitä, kuinka vuonna 1969, kun Tšekkoslovakia oli voittanut Neuvostoliiton jääkiekossa, oli Aeroflotin toimisto kivitetty Prahassa. Myöhemmin oli käynyt ilmi, että salainen poliisi oli toimittanut kivet paikalle etukäteen tietäen, että aina löytyy sen verran kivitysintoisia juhlijoita.

Toinen kiinnostava seikka oli, että kovaonnisen nuorukaisen Jan Palachin polttoitsemurhaa oli puolue (tai jotkut sen johtajat) yrittäneet selittää aivan käsittämättömällä tarinalla. Lännen provokaattorit olivat muka saaneet hänet mukaan pyro-show'hun, jossa hänet sytytettäisiin palamaan kylmällä liekillä. Sitten hänet oli kuitenkin muka päätetty tappaa ja palovammat oli tehty jollakin eri aineella. Piilolinssien keksijä, tšekkiläinen kemisti Otto Wichterle oli valistanut kansaa sanomalla, että kaikki normaalissa ilmanpaineessa palava jättää palovammat, ja puheet kylmästä liekistä ovat pötyä. Siis ihan oikeasti! Eikö nyt parempaa selitystä keksitty, tuo on niin naurettava valhe kuin olla voi.

Mutta varsinaiseen aiheeseeni, eli viime keskiviikon elokuvaan, jonka nimi on Aamulla herään ja tee läikkyy. Elokuvan kantavana ajatuksena on, että ihmepillereillä ikinuorina pidettyjä natseja lähetetään aikakoneella vuoteen 1944 viemään Hitlerille vetypommia. Käsittääkseni tämä elokuva on inspiroinut muita aikamatkustusteemaisia elokuvia. Pidin tästä kyllä, mutta jotenkin juoni oli laahaava. Olisi ollut tiivistämisen varaa, varsinkin, kun nykykatsoja ymmärtää pienemmilläkin vihjeillä. Jotenkin tiettyjä asioita, kuten kohtalon muuttumista, kun tulevaisuuteen vaikutettiin, alleviivattiin minusta vähän liikaa. Tietysti omana aikanaan (1977)  tämä on ollut varsin tarkkanäköinen ja hieno elokuva, joten pisteet siitä.

Pienellä haikeudella päättelen tšekkielokuvien esittelyn tällä erää. DVD:llä minulla niitä on vielä jonkin verran katsomatta, joten aiheeseen palataan varmaan tulevaisuudessa, mutta en osaa sanoa vielä milloin.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Kuva
Arvostan vanhoja perinteitä, minusta on hienoa, että niistä pidetään kiinni. Kuitenkin on joitakin sellaisia tapoja, joista aika on mennyt ohi ja jotka kannattaisi vain katkaista. Täällä Tsekinmaalla on sellainen perinne, että pääsiäismaanantaina miehet piiskaavat  naisia. Ei tietenkään satuttaen, mutta huitovat kuitenkin oksilla ja risuilla, niitä jopa myydään pääsiäistä edeltävällä viikolla. Moni ostaa niitä ihan vain koristeeksi ja minäkin sitten hankin yhden ihan kuriositeettina ja siksi, että voin tänne blogiin laittaa havainnollisen kuvan. Kas tässä. Eilen illalla näin tosiaan nuoria miehiä metrossa näiden piiskojen kanssa, samoin tänä aamuna. Joukossa oli myös keski-ikäistyviä miehiä ja pikkupoikia. Olen aika sanaton. Niin ovat muuten myös prahalaiset, jos heiltä tästä perinteestä jotakin tiedustelee. Täällä nimittäin kyseinen perinne on vähemmän suosittu, vaikkakin minua varoiteltiin, että humalaiset miesryhmät saattavat yrittää piiskata ihan tuntemattomiakin naisia. Kaikk
Lue lisää

Tapaturman sattuessa Faustin taloon

Kuva
 Joskus elämä muistuttaa siitä, että kannattaa miettiä seuraavat askeleensa. Tai anakin huomata edessä oleva porrasaskelma. Muuten käy nimittäin näin. Mutta älkää säikähtäkö, nilkka on vain nyrjähtänyt, ei murtunut. Kaikki tämä tapahtui hotellin aamiaisravintolassa kiireisimpään aamiaisaikaan. Mikähän se siinäkin on, että kaatuessaan haluaa aina nousta mahdollisimman nopeasti ylös eikä ainakaan ottaa apua vastaan? Vaikka vahinko on jo tapahtunut ja kaikki sen näkivät. Eipä sitten muuta kuin Faustin taloon, elikä yliopistolliseen sairaalaan. Tämähän on minulle tuttu paikka, olen Pavelin partiolaista Jan Pfeifferia täällä jututtanut ja on hän minulle järjestänyt kertaalleen tänne fysioterapiajakson, kun kädestä meni tunto kokonaan. Mutta se on menneisyyttä, se. Myös professori Pfeiffer on jo tuonilmaisissa, mutta sairaala elää elämäänsä. Tarina kertoo, että Faust myi sielunsa, mutta minun ei tarvinnut tyhjentää edes pankkitiliäni. Eurooppalainen sairausvakuutus korvasi lääkärikäynnin j
Lue lisää

Novellini

Kirjoituskilpailuuni lähettämääni novellia on toivottu luettavaksi, joten tässä se tulee. Tehtävänanto oli, että tekstin pitää alkaa tuolla lauseella, joka on Elizabeth Bishopin runosta One Art . Muuten käsittelytapaa ei ollut rajattu. A Present to Field Marshal Mannerheim “The art of losing isn’t hard to master,” I thought when my mother gave me a brown package which I was supposed to take to Field Marshal Mannerheim.  Mannerheim is her great hero and she wanted to give him a present but she refused to take it to his palace herself because she was convinced Mannerheim would only speak Swedish. I did my best to make her believe that Mannerheim masters other languages as well, but it was all in vain. So off I went, not fully understanding why I had to do this. Why didn’t I, for once, say no.  It would only do good to my mother to practice her Swedish, should Mannerheim speak it. The night was darkening and I walked on an empty street carrying the brown package.  Mannerheim’s castle
Lue lisää