Kaarle Kustaalla ja minulla sama maku
"Onpas sinulla tänään puhdas tukka", kehaisee korealainen kampaaja. "Mutta kyllä me tämä tietysti pestään", hän jatkaa.
Mietin, mistä tuulee. Hän on selvästi aikeissa sanoa vielä jotakin, mutta empii eikä lopulta sanokaan.
Kerron hänelle käyneeni kauheassa kiireessä aivan tuntemattomalla kampaajalla viime keväänä. Tämä tuntematon kampaaja oli aloittanut hommansa voivottelemalla, miten paljon hän löytääkin minulta harmaita hiuksia.
"En minä näe täällä yhtään harmaata", sanoo hän siihen.
Kaiken lisäksi tuo kokeilemani kampaaja oli selittänyt, että minunikäiselleni ei sovi tasainen otsatukka, vaan on aika siirtyä ehdottomasti rikottuun linjaan.
"Eihän tuolla lailla saa ihmisiä häpäistä", on herra korealaisen kampaajan mielipide. Hän on sitä mieltä, että minun ei missään olosuhteissa pidä mennä tuolle kampaajalla enää uudestaan. Enpä voi olla eri mieltä.
Yhtäkkiä hän alkaa selittää jotakin Ruotsin kuninkaasta, joka oli kuulemma jossakin vaiheessa keskustellut Korean pääministerin kanssa. Kaarle Kustaa oli kehunut korealaista poikabändiä nimeltä BTS maasta taivaaseen ja toivonut sen tulevan keikkailemaan Ruotsiin.
"Sinun pitää ehdottomasti ruveta kuuntelemaan BTS:ää ja kpoppia muutenkin", kampaajaherra toteaa.
"Okei, pitääpä perehtyä, mistäs sitä tietää, vaikka tykkäisinkin."
"Olen ihan varma, että tykkäät. Jos Ruotsin kuningas tykkää BTS:stä, se on taatusti myös sinusta hyvää. Lupaa mulle, että kuuntelet sitä joskus."
"Mä lupaan etsiä sitä Youtubesta. Sieltähän mä sitten näen, mitä mieltä sinä olet siitä. Katson, millaisia kommentteja olet kirjoittanut kommenttiosastolle. Ehkä yhtenä päivänä kehut ja toisena haukut maan rakoon."
Luulen murjaisseeni hyvänkin vitsin, mutta herra kampaaja meneekin aivan hiljaiseksi. Hän jähmettyy muutamaksi sekunniksi.
Alan kehua Ylä-Tatran maisemia, ja keskustelu rullaa taas. Kampaaja kertoo minulle vastavuoroisesti, missä kaikkialla hän on käynyt Slovakian ja Määrin suunnalla. Jään taas miettimään, kauanko hän on Prahassa asunut. Jos häneltä sitä kysyisi, vastaus olisi se sama kaksi vuotta, minkä hän mainitsi vuonna 2011.
"Paljon olet ehtinyt matkustaa niiden kahden vuoden aikana, mitä olet täällä asunut", totean.
Kampaaja kehuu, miten hyvä muisti minulla on edellisten keskustelujemme suhteen. On tullut jo valmista. Hän ojentaa minulle peilin ja huomaan, että hän on leikannut minulle mitään kyselemättä tasalinjaisen otsatukan. Juuri oikeanlaisen ja sopivan mittaisen.
Mietin, mistä tuulee. Hän on selvästi aikeissa sanoa vielä jotakin, mutta empii eikä lopulta sanokaan.
Kerron hänelle käyneeni kauheassa kiireessä aivan tuntemattomalla kampaajalla viime keväänä. Tämä tuntematon kampaaja oli aloittanut hommansa voivottelemalla, miten paljon hän löytääkin minulta harmaita hiuksia.
"En minä näe täällä yhtään harmaata", sanoo hän siihen.
Kaiken lisäksi tuo kokeilemani kampaaja oli selittänyt, että minunikäiselleni ei sovi tasainen otsatukka, vaan on aika siirtyä ehdottomasti rikottuun linjaan.
"Eihän tuolla lailla saa ihmisiä häpäistä", on herra korealaisen kampaajan mielipide. Hän on sitä mieltä, että minun ei missään olosuhteissa pidä mennä tuolle kampaajalla enää uudestaan. Enpä voi olla eri mieltä.
Yhtäkkiä hän alkaa selittää jotakin Ruotsin kuninkaasta, joka oli kuulemma jossakin vaiheessa keskustellut Korean pääministerin kanssa. Kaarle Kustaa oli kehunut korealaista poikabändiä nimeltä BTS maasta taivaaseen ja toivonut sen tulevan keikkailemaan Ruotsiin.
"Sinun pitää ehdottomasti ruveta kuuntelemaan BTS:ää ja kpoppia muutenkin", kampaajaherra toteaa.
"Okei, pitääpä perehtyä, mistäs sitä tietää, vaikka tykkäisinkin."
"Olen ihan varma, että tykkäät. Jos Ruotsin kuningas tykkää BTS:stä, se on taatusti myös sinusta hyvää. Lupaa mulle, että kuuntelet sitä joskus."
"Mä lupaan etsiä sitä Youtubesta. Sieltähän mä sitten näen, mitä mieltä sinä olet siitä. Katson, millaisia kommentteja olet kirjoittanut kommenttiosastolle. Ehkä yhtenä päivänä kehut ja toisena haukut maan rakoon."
Luulen murjaisseeni hyvänkin vitsin, mutta herra kampaaja meneekin aivan hiljaiseksi. Hän jähmettyy muutamaksi sekunniksi.
Alan kehua Ylä-Tatran maisemia, ja keskustelu rullaa taas. Kampaaja kertoo minulle vastavuoroisesti, missä kaikkialla hän on käynyt Slovakian ja Määrin suunnalla. Jään taas miettimään, kauanko hän on Prahassa asunut. Jos häneltä sitä kysyisi, vastaus olisi se sama kaksi vuotta, minkä hän mainitsi vuonna 2011.
"Paljon olet ehtinyt matkustaa niiden kahden vuoden aikana, mitä olet täällä asunut", totean.
Kampaaja kehuu, miten hyvä muisti minulla on edellisten keskustelujemme suhteen. On tullut jo valmista. Hän ojentaa minulle peilin ja huomaan, että hän on leikannut minulle mitään kyselemättä tasalinjaisen otsatukan. Juuri oikeanlaisen ja sopivan mittaisen.
Kommentit
Lähetä kommentti