Kiellettyjen kirjojen kirjasto
Monikin Prahan-kävijä on ajanut ratikalla Jindřišská-kadulla, ehkä jäänyt samannimisellä pysäkillä poiskin. Aivan pysäkin lähellä on Prahan Uudellekaupungille tyypillinen asuinkerrostalo. Yhdessä sen asunnoista on nykyään kirjasto nimeltään Libri Prohibiti.
Samassa talossa on työskennellyt Presidentti Václav Havelin ensimmäinen vaimo, Olga, mikä on toki myös kyltin arvoinen asia.
Mutta Libri Prohibiti ei ole mikä tahansa kirjasto, vaan Unescon maailmanperintökohde. Se on laajin kommunismin aikaisten kiellettyjen kirjojen sekä muiden julkaisujen ja dokumenttien kokoelma. Sinne on tallennettu samizdat-aineistoa myös Puolasta, Venäjältä ja Ukrainasta. Samizdat tarkoittaa omaan tarpeeseen itsekopioitua kiellettyä teosta, joka kulkee salaisesti kädestä käteen.
Kokoelmista löytyy myös sota-aikaisen Tšekkoslovakian pakolaishallituksen julkaisuja, ja näitä kävin tällä kertaa itse selailemassa. Eli kiellettyjä kirjoja on kerätty tähän kirjastoon myös kommunismia edeltävältä ajalta. Ei voi muuta kuin toivoa, että emme näe sensuurin uutta vaihetta ja tämän kirjaston kokoelmien rajua kasvua...
Huoneiston seiniä kiersi näyttely Havelien elämästä. Se ei ole pysyväisnäyttely, vaan parin kuukauden päästä se vaihtuu taas joksikin muuksi. Jo pelkästään vaihtuvien näyttelyiden takia tässä kirjastossa voi olla ihan kiva käydä. Se on auki maanantaista torstaihin klo 13-17.
Tunnelma on mukava, henkilökunta on todella ystävällistä, mutta pitää näköjään tapanaan tupakoida takahuoneessa, mitä ei voi olla lukusalissakaan haistamatta. Suosittelen siitä huolimatta soittamaan ovisummeria ja tutustumaan tähänkin Prahan piilohelmeen, yhteen tuhansista.
Ei ehkä pitäisi olla yllättynyt siitä, että kokoelma karttuu edelleen. Sillä aikaa kun tutkin pakolaishallituksen julkaisuja, vieressäni oli ikäiseni mies ja joku henkilökunnasta. Mies oli tekemässä lahjoitusta äitinsä jäämistöstä. Sieltä oli löytynyt Tšekkoslovakian ja Uuden Seelannin välisen salaisen kulttuuriyhteistyön papereita.
Ne olivat pääosin keltaisia monisteita, sellaisia tyypillisiä 1980-luvun tuotoksia. Mietin, millaisia aarteita ne ovat tälle kirjastolle, ja viime kädessä meille kaikille. Ja kuinka moni kippaisi tuollaiset roskikseen - vilkaisematta.
Samassa talossa on työskennellyt Presidentti Václav Havelin ensimmäinen vaimo, Olga, mikä on toki myös kyltin arvoinen asia.
Mutta Libri Prohibiti ei ole mikä tahansa kirjasto, vaan Unescon maailmanperintökohde. Se on laajin kommunismin aikaisten kiellettyjen kirjojen sekä muiden julkaisujen ja dokumenttien kokoelma. Sinne on tallennettu samizdat-aineistoa myös Puolasta, Venäjältä ja Ukrainasta. Samizdat tarkoittaa omaan tarpeeseen itsekopioitua kiellettyä teosta, joka kulkee salaisesti kädestä käteen.
Kokoelmista löytyy myös sota-aikaisen Tšekkoslovakian pakolaishallituksen julkaisuja, ja näitä kävin tällä kertaa itse selailemassa. Eli kiellettyjä kirjoja on kerätty tähän kirjastoon myös kommunismia edeltävältä ajalta. Ei voi muuta kuin toivoa, että emme näe sensuurin uutta vaihetta ja tämän kirjaston kokoelmien rajua kasvua...
Huoneiston seiniä kiersi näyttely Havelien elämästä. Se ei ole pysyväisnäyttely, vaan parin kuukauden päästä se vaihtuu taas joksikin muuksi. Jo pelkästään vaihtuvien näyttelyiden takia tässä kirjastossa voi olla ihan kiva käydä. Se on auki maanantaista torstaihin klo 13-17.
Tunnelma on mukava, henkilökunta on todella ystävällistä, mutta pitää näköjään tapanaan tupakoida takahuoneessa, mitä ei voi olla lukusalissakaan haistamatta. Suosittelen siitä huolimatta soittamaan ovisummeria ja tutustumaan tähänkin Prahan piilohelmeen, yhteen tuhansista.
Ei ehkä pitäisi olla yllättynyt siitä, että kokoelma karttuu edelleen. Sillä aikaa kun tutkin pakolaishallituksen julkaisuja, vieressäni oli ikäiseni mies ja joku henkilökunnasta. Mies oli tekemässä lahjoitusta äitinsä jäämistöstä. Sieltä oli löytynyt Tšekkoslovakian ja Uuden Seelannin välisen salaisen kulttuuriyhteistyön papereita.
Ne olivat pääosin keltaisia monisteita, sellaisia tyypillisiä 1980-luvun tuotoksia. Mietin, millaisia aarteita ne ovat tälle kirjastolle, ja viime kädessä meille kaikille. Ja kuinka moni kippaisi tuollaiset roskikseen - vilkaisematta.
Kommentit
Lähetä kommentti