Sachsenhausen

Tänään suuntasin kulkuni Sachsenhausenin arkistoon hakemaan tietoa siellä vankina olleista tšekkiopiskelijoista. Tietoa löytyikin ja muistelmia reilun sadan sivun verran, ja juurikin sellaista materiaalia mitä tarvitsen. Palvelu oli ystävällistä ja tehokasta, kaikki mitä oli sovittu, myös piti. Suuren kopiointimäärän takia sovimme, että he lähettävät paperit Suomeen ja laskun perässä. Ihan kiva, niin saan aidosti vähän taukoa näistä jutuista enkä uppoudu loppuviikosta lukemaan stooreja hotellihuoneessa, kun ulkopuolella odottaa Berliini...

Mitä itse Sachsenhausenin museoon ja muistomerkkiin tulee, sinne kannattaa mennä paikallisjunalla eikä S-Bahnilla. Opin tämän kantapään kautta, S-Bahn on älyttömän hidas, enkä ennen perillepääsyä edes tajunnut, että paikallisjunallakin olisi päässyt yhdessä hujauksessa. No, kävi se näinkin, ei siinä mitään.

Alue on laaja, näyttelyitä on paljon ja tietoa valtavasti, ei kannata edes haaveilla tutkivansa ihan kaikkea. Itse kävin vain muutamia kohteita arkiston ja kirjaston lisäksi. Kaiken kukkraksi Sachsenhausen säilyi sodista, mutta DDR suuressa viisaudessaan purki ja muunteli paljon alkuperäistä. Sittemmin näitä tuhoja on yritetty paikata miten on parhaiten taidettu. Mm. parakit ovat suurelta osin menneet, jäljellä on vain tällaisia pohjia.

Muun muassa tätä teloituskuoppaa kävin katsomassa. Yllättävän lähelle päästävät, ihan kuoppaan asti saa tavallinen omatoimituristikin kävellä. Ilmeisesti ei juurikaan ilkivaltaa tapahdu, jotkut uusnatsit ovat takavuosina yrittäneet tosin polttaa rakennuksia, mutta pahemmilta vahingoilta on säästytty.

Jos yhden kohteen vain saisin valita Sachsenhausenin alueelta, se olisi ehdottomasti leirin keittiön perunakellari. Siellä on seinällä vankien piirustuksia. Suosittelen! Museorakennuksissa ei saa kuvata, joten tästä ei ole nyt materiaalia valitettavasti saatavilla.

Eniten minua tämänpäiväisellä reissulla lohduttivat kukat, jotka kasvavat muina kukkina leirin keskuskentällä.