Václav Havel Aurajoen rannassa
Näin viime viikolla unta, että olin Václav Havelin hautajaisissa. Ihmettelin, että eikös nämä
hautajaiset olleet jo talvella. Seuraavaksi siirryin unessa Turkuun,
Auran rantaan. Kävelin jokirannan tuntumassa ja alittelin siltoja
tunneleiden kautta. Yhden sillanalituksen kohdalla Václav Havel tulikin
vastaan valkoisissa vatteissa.
Sanoin hänelle että: "Hei, olin just teidän hautajaisissanne." Havel taputti minua olalle ja sanoi: "Eivät ne olleet mitkään hautajaiset, myöhemmin sinä ymmärrät." Sitten hän jatkoi matkaansa. Kävelin hetken vielä satamaan päin, jonka jälkeen heräsin.
Kun kerran Havel pakkaa uniin, niin laitetaanpa sen kunniaksi pätkä hänen tekstiään:
Sanoin hänelle että: "Hei, olin just teidän hautajaisissanne." Havel taputti minua olalle ja sanoi: "Eivät ne olleet mitkään hautajaiset, myöhemmin sinä ymmärrät." Sitten hän jatkoi matkaansa. Kävelin hetken vielä satamaan päin, jonka jälkeen heräsin.
Kun kerran Havel pakkaa uniin, niin laitetaanpa sen kunniaksi pätkä hänen tekstiään:
Rohkeudesta
Rohkeus on suurempaa kuin nöyristely, rikkauden tavoittelu,
ahneus, väkivalta tai itsekäs laskelmointi. Rohkeus karttelee halpamaisuutta ja
välttelee typeryyttä ja järjettömyyttä. Se on epäitsekästä, ei kuitenkaan
sankarillista. Aito rohkeus ei tarvitse todistajia edes silloin, kun se
nostattaa tekoja, joiden määränä on julkisuus tai maailman näyttämö. Rohkeus
koskettaa aina maailmaa, se muuttaa yksityistä kansalaista. Rohkeus ilkkuu
kuolemaa kurkottamalla tähtiin. Se voi jopa kääntää pahan onnen myötäiseksi.
Rohkeus ottaa iskuja vastaan, se kannattelee henkeä, antaa kaikelle uudet
kasvot ja antaa jopa ruumiillista voimaa. Rohkeus vaaran uhatessa voi estää
armeijoita marssimasta voittoon. Rohkeus on hyve, joka puolustaa oikeutta ja
rakastaa armoa. Se iloitsee muiden pelastuksesta, ja se rohkaisee muita.
Rohkeus synnyttää rohkeutta. Mutta rohkeus on myös vaatimaton. Rohkeus on
ristiriidassa puoli voittoa, mutta vain puolet. Se vaistoaa kovakalloisuuden
vaarat ja tietää, ettei voitto ole koskaan taattu, sillä rohkeuden seuralainen
on tappio. Rohkeuden suurin koetus on kärsiä tappio antamatta periksi.
(Václav
Havel, kirjasta John Keane: Václav Havel – a Political Tragedy in Six Acts,
käännös minun.)
Joskus tekisi mieli kääntää Havelia ihan vakavammallakin otteella, esimerkiksi jokin hänen näytelmistään. Ehkä sitten joskus, kun kielitaito on karttunut.
Kommentit
Lähetä kommentti