Tšekkikuumetta?

Tänään kuulin mielenkiintoisen kommentin. Henkilöllä X on kuulemma tšekkikuumetta. Oli ihan pakko kysyä, mitä se sellainen on, ja sain vastauksesksi, että sanotaan, että ollaan muka kuumeessa, eikä oikeasti olla. Tšekkijääkiekkoilijat harrastavat sellaista - kuulemma.


No, kuumetta tai ei, tässä liikennemerkkinäkymää läheltä Strahovin luostaria.

Lisäksi löytyi, kiitos ystäväni P:n, linkki tähän uutisaiheeseen:

http://www.dailymail.co.uk/news/article-2107463/Seven-paintings-belonged-Adolf-Hitler-hidden-Czech-convent.html

Kommentit

  1. Helmi-Maaria Pisara29. helmikuuta 2012 klo 9.51

    Täytyy myöntää, että joskus olen ollut tsekkikuumeessa :)

    VastaaPoista
  2. Johanna29. helmikuuta 2012 klo 22.23

    Sitä on joskus liikkeellä. :)

    VastaaPoista
  3. Anne7. maaliskuuta 2012 klo 20.31

    ... eikä se taltu kuumalla mehulla/Buranalla/levolla ....

    Jotkut ovat saaneet helpotusta menemällä itse paikan päälle tartuntapaikan lähteille, mutta sekään hoitokeino ei kuulemma kestä pitkään eräillä tähä pahimpaan kuumetyyppiin sairastuneilla.

    Yksilöitä me kaikki; myös tsekkikuumeen osalta.

    VastaaPoista
  4. Johanna7. maaliskuuta 2012 klo 22.00

    Kuumetta voi tosiaan olla monenlaista. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Poliisi auttaa ja suojelee (osa 2) ja jotkut vihannekset täytyykin punnita

Kuva
Eilen illalla kävin vielä uimassa paikallisessa uimahallissa. Ensin polskin sisäaltaassa, mutta se oli hyvin täynnä ja kaiken aikaa vain pienempi tila jäi varsinaisille uijille, kun eri uimaseurat ottivat koko ajan osia altaasta käyttöön, joten kyllästyin reilussa 20 minuutissa. Sitten kuitenkin uskaltauduin vielä ulkoaltaaseen, ja se kannatti! Allas oli iso, uijia oli vähän. Ilta jo pimeni, höyry nousi ja ihmiset uivat rauhallisesti ja toisille tilaa antaen, vaikkei siinä paljon eteensä nähnyt. Tuonne yritän mennä huomenaamulla taas, toivottavasti löydän järkevämmän reitin, sillä se, minkä valitsin, oli hirmu hankala monine portaineen. Uimala kun sijaitsee ihan Vltava-joen rannassa (ei sentään joessa), niin sinne piti tosiaan täältä "vuorelta" laskeutua. Jos ette sattumalta tiedä, niin Praha on aika kukkulainen kaupunki, jopa Turku jää toiseksi, vaikka sielläkin tuntuu välillä, että on pakko aina joko nousta tai laskeutua vuorelle. Kuvata siellä ei saa, minkä ymmärrän, mut...
Lue lisää

Ärsyttäviä asioita ja kaupungin kauneutta

Kuva
On sellaisia päiviä, jolloin ihmettelen, että miksi tässä maassa kaikki pitää tehdä niin älyttömän vaikeaksi. Suomalainen luonteeni hakee aina helpointa reittiä päästä tavoitteeseen, tai oletan, että se on jollain lailla suomalaista. En voi esimerkiksi ymmärtää, miksi vuokraemäntäni haluaa joka viikko antaa minulle pyykkituvan avaimen erikseen. Miksi siitä pitää sopia joka kerta erikseen? Miksi en voisi saada omaa kappaletta avainta? Vai epäileekö hän, että varastan hänen lakanansa, jos avain on hallussani koko ajan? Tai toinen vaihtoehto on, että sopisimme jonkin päivän, jolloin aina saisin avaimen. Yritin tätä ehdottaa s-postitse, kun en häntä nähnyt moneen päivään, jotta olisin voinut sitä kautta sopia. Mitään vastausta en saanut s-postiini, mutta avaimen sain tänään, jotta huomenna voin pestä pyykit, jippii! Toinen juttu on bussikuskien toiminta. Vaikka bussi olisi tullut ajoissa asemalle, sinne ei silti saa mennä sisälle. Ihmisiä seisotetaan kylmässä ihan turhaan. Sama koskee my...
Lue lisää

Lunta sataa hiljalleen, mutta minä vain kierrän hautausmaata

Kuva
Tänään päätin lähteä tutustumaan paikalliseen anglikaanikirkkoon, koska ajattelin, että siellä ainakin puhutaan englantia ja sieltä voisi löytää mielenkiintoisia tuttavuuksia. http://anglican.cz/  Mielestäni he hoitivat hommansa uuden ihmisen näkökulmasta tosi kivasti. Joku vanha setä tuli heti jututtamaan ja kyselemään, että mitä teen Prahassa, sanoi, että ehdottomasti täytyy tulla heidän tarjoamalleen sunnuntailounaalle. Heillä on joka sunnuntai tarjolla joko lounas tai kahvit, jotta ihmiset voisivat tutustua toisiinsa. Sain käteeni jumalanpalveluksen ohjevihkosen, josta näki, mitä missäkin kohtaa pitää tehdä tai sanoa, ja tapahtuuko se istuen vai seisten. Vihkosta löytyi myös ohjeet ehtoolliselle. En ollut ennen anglikaanijumalanpalveluksessa käynytkään, se oli musiikillisesti ja muutenkin pirteämmän oloinen kuin luterilainen jumalanpalvelus. Vähemmän laahaava. Toisaalta ehkä papillakin oma osuutensa asiassa. Lounalla juttelin paitsi papin kanssa, myös yhden englanninopettaj...
Lue lisää