Tšekkiläistä kohteliaisuutta ja kansallista ylpeyttä

Palaan vielä aiheeseen debiiliksi haukkuminen. En siksi, että olisin vielä loukkaantunut, vaan siksi, että aihe on melko kiinnostava. Olen tutustunut täällä yhteen slaavilaisten kielten tohtoriin joka tarinan kuultuaan oli sitä mieltä, että tuohan oli suorastaan kohteliaisuus lipunmyyjän standardeilla. Hän oli katsonut, että kielitaitoni on sen verran hyvä, että kannattaa solvata. Jos olisin hänen mielestään aivan huono, ei hän näkisi vaivaa alkaa haukkuakaan. Kai sen kohteliaisuuden voi osoittaa monella tavalla sitten. Musta huumori on kuitenkin paras ase tällaista hyökkäystä vastaan, kuten tämä minua oppineempi ihminen osoitti.

Sama tohtorisihminen asuu tällä hetkellä Vanhassakaupungissa, juutalaiskorttelissa ja käytännössä yhden synagogan vieressä. Upea 120-neliöinen asunto, joka on tällä hetkellä myynnissä. Sain etuoikeuden käydä tutustumassa, vaikkei minulta 600 000 euroa taida löytyä asunnon ostamiseksi. Luvan kanssa otin myös vähän kuvia, jotta voin lukijoille vähän esitellä, miten hienosti keskustassa voi asua. Harvoin tällaiseen asuntoon käymään pääsee, sijoituskohteita taitavat pääasiassa olla. Joka huoneessa on tällainen tulisija, joskaan ei enää käyttökelpoinen, mutta jätetty muistoksi.


Katto on joka huoneessa koristeellinen. Se on kuulemma aikanaan ollut värikkäämpi, koska yhteen aikaan suosittiin sellaista tyyliä. Hienot ovat myös kattokruunut.





Tältä näyttää talon ulko-ovi rappukäytävän puolelta kuvattuna.



Tänään päädyin keskusteluun aurinkopaneleista. Täällä on satsattu paljon panelipuistoihin, mutta kukaan ei suostu ostamaan kallista ekoenergiaa, joten se menee harakoille. Ihmettelin ääneen, miksi eivät sitten myy sitä sähköä, jota kuitenkin syntyy, vaikka vähän halvemmalla ja esimerkiksi naapurimaihin. Parempihan sekin on kuin hukkaanheittäminen. Sain vastaukseksi vain silmien pyörittelyä ja toteamuksen, että tuosta taas näkyy, että Suomi on maailman parhaiten menestyviä maita. Veikkaanpa että tässäkin kysymyksessä on taustalla niin monimutkainen lahjonnan ja korruption vyyhti, etteivät mitkään järkevät ratkaisut tule kysymykseen.

Aurinkopaneleita on täällä Prahassa myös haluttu asentaa talojen katoille, jotta ihmset voisivat tuottaa omaa sähköään. Tähän on sitten sotkeutunut ainakin museovirasto, mahdollisesti jokin muukin taho, joka jarruttaa paneleiden asentamista. Harmillista niiden kannalta, jotka ovat tähän paljon satsanneet rahaa. Heitä lähestyttiin kirjeellä, jossa joku viranomainen lupasi hoitaa asian 40 000 euron korvauksella Moni hätäpäissään maksoi, koska halusi asian etenevän. Mitään ei maksun jälkeen kuitenkaan tapahtunut ja pian olikin uutisissa juttua eläkeläismummosta, joka jäi kiinni viranomaisena esiintymisestä...

Kaikista kommervenkeistään huolimatta tämä maa ja kaupunki osaa iloita ja juhlia omintakeisella tavallaan. Tänään on natsihallinnon kaatumisen vuosipäivä, joten kaikki liput eivät johdu pelkästään jääkiekosta. Tänä aamuna lähipuistossa oli radio-ohjattavien lentokoneiden kokoontumislennot. Kestivät ilmeisesti koko päivän ja ohjelmassa oli ainakin taistelu Britanniasta. Luultavasti muitakin toisen maailmansodan taistelunäytöksiä. Vaikka kommunismi jätti oman jälkensä tähän maahan, ilmeisesti tuo natsihallinnosta vapautuminen oli kuitenkin se kaikista suurin helpotus.



PS Niin ne kommentit voivat vaihdella päivittäin. Eilen haukuttiin debiiliksi, mutta tänään törmäsin amerikkalaiseen lentoemäntään, joka on täällä ollut neljä kuukautta opiskelemassa venäjää. Sanoin, että sitä varmaan oppisi paremmin Venäjällä ja kerroin vähän, miten Pietarissa voi elää ihan kaikessa rauhassa pelkäämättä mitään. Neuvoin myös tien museoon, josta hän oli kiinnostunut. Erotessamme hän kätteli ja kiitti kaikesta viisaudestani. Eilen debiili, tänään viisas. Mitähän huomenna?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Tapaturman sattuessa Faustin taloon

Novellini