Pakkaamisen tuskaa

Tänään menivät kasalle melkein kaikki vaatteet, kosmetiikka ja ruoka. Huomenna pitää vielä survoa loput jonnekin ja tyhjentää jääkaappi. En olisi uskonut, miten kivuliasta työtä on pakkaaminen. Kun lähtee autolla, jotenkin kuvittelee, että siellähän se kaikki menee, mutta täytyyhän ne tavarat jotenkin sinne autoon kuljettaa ja asetella. Lisäksi vaatteet olisi hyvä olla niin, että löytää matkalla puhdasta päällepantavaa. Pyykkikone pyörii vielä, ei voi kun toivoa, että vaatteet ehtivät kuivua huomisiltapäivään. Ilma on tosin lämmin ja kuiva, joten se lupaa kyllä hyvää.

Sain kuin sainkin luettua kaikk ne  Nürnbergin oikeudenkäynnin paperit, jotka olin tilannut. Huomenna menen vielä maksamaan kopiomaksuja ja täyttämän tilauslomaketta seuraavaa reissua varten. Minusta saisivat laittaa nuo arkistoluettelot ja tilauslomakkeet nettiin, siten säästyisi kaikilta aikaa ja vaivaa. Olisi varmaan taas liian yksinkertaista.

En tiedä, tottuuko ihmisten hyvästelyyn koskaan. Aina se tahtoo olla yhtä vaikeaa. Viimeisissä kohtaamisissa on toisaalta hauskuutta, mutta myös surua. Minulla on tapana kiintyä myös paikkoihin ja olen tuota kansallisarkistoa ruvennut jo valmiiksi ikävöimään. Se on keskellä ankeinta lähiötä, suuri massiivinen kortteli täynnä arkistorakennuksia, mutta silti se on minulle muistoja täynnä oleva paikka. Vaikkei alue ole kauneudella pilattu, nykyään tuntuu siltä, että joka viikko siellä kukkisi uusia kukkia.

Kommentit

  1. Nauti viime minuuttiin asti!
    Kyllä me sut mieluusti otetaan takaisin kotiinkin :) Ne rautatiesillan valotkin ovat muuten poistuneet maisemasta...

    VastaaPoista
  2. Yritän nauttia, vaikka väsy painaa jo. Kiva kuulla, että ne valot on hävitetty, melkein tulee koti-ikävä jo tuosta ajatuksesta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Tapaturman sattuessa Faustin taloon

Novellini