Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Arvostan vanhoja perinteitä, minusta on hienoa, että niistä pidetään kiinni. Kuitenkin on joitakin sellaisia tapoja, joista aika on mennyt ohi ja jotka kannattaisi vain katkaista. Täällä Tsekinmaalla on sellainen perinne, että pääsiäismaanantaina miehet piiskaavat  naisia. Ei tietenkään satuttaen, mutta huitovat kuitenkin oksilla ja risuilla, niitä jopa myydään pääsiäistä edeltävällä viikolla. Moni ostaa niitä ihan vain koristeeksi ja minäkin sitten hankin yhden ihan kuriositeettina ja siksi, että voin tänne blogiin laittaa havainnollisen kuvan. Kas tässä.

Eilen illalla näin tosiaan nuoria miehiä metrossa näiden piiskojen kanssa, samoin tänä aamuna. Joukossa oli myös keski-ikäistyviä miehiä ja pikkupoikia. Olen aika sanaton. Niin ovat muuten myös prahalaiset, jos heiltä tästä perinteestä jotakin tiedustelee. Täällä nimittäin kyseinen perinne on vähemmän suosittu, vaikkakin minua varoiteltiin, että humalaiset miesryhmät saattavat yrittää piiskata ihan tuntemattomiakin naisia.

Kaikki tuntemani tsekki- ja slovakkinaiset sanovat, etteivät missään tapauksessa mene vanhaan kotikyläänsä tai -kaupunkiinsa pääsiäiseksi, vaan lähtevät usein ulkomaille tai pysyvät Prahassa lukittujen ovien takana. Olin ensin vähän häkeltynyt, koska en olisi millään jaksanut uskoa, että kukaan viitsii yrittää tulla kotiin asti piiskaamaan. Kuitenkaan kukaan tutuistani ei halua lukioaikaisia luokkakavereitaan ovelle piiskojen kanssa, minkä ymmärrän oikein hyvin. Lisäksi joissakin kylissä on tapana myös heittää naisten päälle kylmää vettä.

Sitä vain ihmettelen, että eikö nuo miehet sitten koskaan opi tekemään sitä johtopäätöstä, että ehkä perinne pitää haudata hiljaisuudessa, kun tutut naiset lähinnä vain karttelevat. Lisäksi minua ärsyttää ihan hirveästi se, että tätä typerää tapaa opetetaan yhä tänäkin päivänä pikkupojille, jotka sitten vuorostaan päätyvät kolkuttelemaan toiveikkaina vanhojen luokkakavereidensa ovia vielä 20 vuoden päästä.

Onhan meilläkin Suomessa virpomisperinne, jonka merkitys on tuottaa hyvää onnea, ja onneahan tuo tsekkiläinen piiskaaminenkin kai pyrkii toivottamaan. (Tai näin minulle ainakin on yritetty selittää.) Siinä on kuitenkin se ero, että virpominen on lasten juttu ja kaikkia voidaan virpoa. Tässä perinteessä taas on minusta aivan selvä naista alentava ja nolaava elementti.Tätä vielä kärjistää se, että ne miehet, keillä on järki päässä, eivät lähde tähän mukaan, eli piiskaajia ovat lähinnä pikkupojat ja ne muutenkin kaikista epämiellyttävimmät tyypit.

Toisaalta amerikkalainen opettajani tunnusti minulle novellinlukutilaisuudessa reilu viikko sitten, että hän on jo kolmesti ollut mukana tässä perinteessä kotikaupungissaan Plzenissa. Olin tästä tietysti vähän järkyttynyt. Hän kertoi, että ovelle ilmestyvät piiskattavaksi vain pienet tytöt ja vanhat naiset, joten minun ei ole syytä olla huolissani. Olin niin ällistynyt tuosta kommentista, etten älynnyt edes kysyä, että miten niin tuosta ei tarvitse olla huolissaan. Hänen mukaansa kyseessä on sosiaalinen tapahtuma, talojen emännät kutsuvat piiskaporukat innokkaasti kahville ja esittelevät huusholliaan. Jotenkin tuntui siltä, että kaikenlaiset selitykset saavat perinteen kuulostamaan yhä vain kummallisemmalta.

Tässä vaiheessa tietysti kaikkia kiinnostaa se, että yrittikö kukaan tulla minua piiskaamaan. Hieman harkitsin tuon piiskan ottamista mukaan tänään keskustaan, niin voin ainakin läimäistä takaisin, jos joku jotakin yrittää. En kuitenkaan viitsinyt ottaa sitä mukaan, eikä kaupungilla minun havaintojeni mukaan kukaan ahdistellut ketään. Täällä on niin paljon ulkomaalaisia, että ehkä paikalliset miehet ovat kerrasta oppineet, ettei kannata olla ihan niin perinteitä vaaliva. Nyt voi vain huokaista helpotuksesta, että tuokin päivä perinteineen on siirtynyt historiaan.