Prahan keväässä

Eilen kävin Manufakturan liikkeessä hieman täydentelemässä kosmetiikkavarastoja. Heillä oli myynnissä vielä kevään erikoissarjaa, jonka raaka-aineena on orvokki. Myyjät kertoivat, että tämä on Tšekkoslovakia 100 vuotta -teemainen tuotesarja. Kysyin, miksi olivat valinneet juuri orvokin teemaksi, ja he vastasivat, että se on ollut tuohon aikaan perinteinen kosmetiikka- ja terveystuote. Myynnissä oli myös orvokkisiirappia, mutta liikkeessä ei osattu erityisemmin neuvoa, mihin sitä voisi käyttää. Yleensä pyrin välttämään sitä, että vertaisin suomalaisia ja tšekkejä, koska aina on riski, että toinen osapuoli närkästyy, mutta nyt on pakko sanoa, että kyllä tämä tuoteidea yksistään on minusta paljon syvällisemmin mietitty kuin moni viimevuotinen Suomi100-tuote. Olenkin vähän ihmetellyt, että missä ovat tšekkien 100-vuotistuotteet, mutta jos ne ovat kaikki yhtä huomaamattomia, ei mikään ihme, etten ole niitä havainnut. Huomasin kuitenkin tänään sattumalta, että Prahan linnas...

Kävin Kaisa Kyläkosken bloggauksen innoittamana eilen katsomassa Kiasman näyttelyn nimeltä Tosi kyseessä . Täytyy tunnustaa, että tuntui hieman typerältä maksaa kymppi kyseisestä näyttelystä. Odotin paljon enemmän kuin mitä sain. Monessakin teoksessa ajatus oli ihan hyvä, kirjoittamisen tutkijana pidän erityisesti siitä, että tekstejä hyödynnetään ja yhdistetään luovasti. Yhdessä teoksessa, jonka nimeä en valitettavasti muista, oli taiteilija  kerännyt seinäkirjoituksia, tehnyt niistä rintanappeja ja rintanapeista esittävän kuvateoksen. Pidin kyseisen työn ideasta kovasti, vaikkei itse lopullinen teos niin paljon sykähdyttänytkään. Toinen kiinnostava, ja varsin onnistunut, oli videoteos, joka kuvaa venäläisen perheen juhlintaa. Taustalla taiteilija kertoo sukunsa Siperian-kerkoituksesta. Tässä teoksessa kontrasti toimi varsin hyvin, ristiriita oli mykistävä. Mitä varsinaisesti halusin mennä katsomaan, oli Jari Silomäen tekstietos Yksi hetki, Kaksi kuvaa 1918-2011 . Siinä t...

Viime kuukausina olen miettinyt aika paljon sitä, kuinka sodat siirtelevät ihmisiä paikasta toiseen. Erityiseti toinen maailmansota vaikutti tällä lailla ihmisten kohtaloihin. Joskus on hauska spekuloida, kuinka elämä olisi erilaista ilman menneitä maailmansotia. Ihmiset siinäkin tapauksessa olisivat muuttaneet ympäriinsä, mutta tietysti eri syistä ja eri tavalla. Kävin noin viikko takaperin katsomassa Sinimäkien taistelun muistomerkkiä. Olin matkalla Narvaan, sillä halusin nähdä Viron venäläistä puolta. Siellä en muuten havainnut mitään erityistä konfliktia, oli melkein liiankin rauhallista. Oma havaintoni ei tietenkään todista yhtään mitään, mutta usein hieman jännittyneen ilmapiirin aistii, vaikkei paikkaa erityistesti tuntisikaan. Mutta siitä Sinimäistä ja ihmiskohtaloista. Siellä rintama kesti pitkään, mikä auttoi Suomea, historiaa minua paremmin tuntevien mukaan ratkaisevasti. Jos Sinimäkien taistelu olisi päättynyt lyhyeen, olisi "Suomen kulma" jäänyt auki Venälä...

Joskus tuntuu siltä, että kaikenlainen hyvyys on aikoja sitten kaikonnut tältä planeetalta, mutta sitten tulee niitä hetkiä, jolloin tajuaa, että keskuudessamme on suuriakin hyväntekijöitä, joista ei vain soiteta torvea. Yksi heistä on Přemysl Pitter , jota on kutsuttu myös tšekkien Oskar Schindleriksi . Schindlerkin oli muuten melkein samoista maisemista kotoisin, olihan hän sudeettisaksalainen, kuten olen tainnut tässä blogissa aikaisemminkin mainita. Pitteristä on siksi sopiva hetki blogata, että tänään on taas Prahan kapinan vuosipäivä, 67. sellainen. Pitterin elämän käännekohta oli ensimmäinen maailmansota, joka järkytti hänen maailmankuvaansa suuresti. Hän palasi Italian-rintamalta pasifistina ja vakuuttuneena siitä, että hänen elämänsä tarkoitus on palvella toisia. Sodan kauhukuvien vaikutuksesta hänen mielessään kypsyi ajatus kaikista heikoimpien asian ajamisesta. Niinpä hän perusti Prahan kaikista kurjimpaan lähiöön, Žižkoviin, lasten palvelutalon, jossa heille tarjottiin il...

On ollut todella kuuma päivä, melkein syöminenkin helteessä unohtui. Kävin bookcrossaaja M:n kanssa kävelemässä Wienerwaldissa ja Euroopan parhaaksi sanotussa jäätelöbaarissa. En sitten tiedä, millä perusteella joku paikka voisi olla Euroopan paras, mutta jäätelö oli kuitenkin hyvää. Keskustelimme siitä, kuinka Itävallassa yhä enemmän ja enemmän putkahtaa esiin todisteita siitä, ettei tämä maa ollut varsinaisesti sodan uhri, vaan ihmiset suorastaan halusivat liittyä Saksan valtakuntaan vapaaehtoisesti.Ehkä siinä kaiveli menetetty valta-asemakin, kun Itävalta-Unkari hajosi ensimmäisessä maailmansodassa. Valtioiden rajat muuttuvat, mutta Habsburgit ne kuulemma yhä vain yrittävät hämmentää asioita; täällä on joku sen suvun edustaja kristillisdemokraattisen puolueen kansanedustajana. Ymmärsin, että arvoiltaan ultrakonservatiivi. Tässä kuva Manner-tehtaan edustalta. Tekevät keksejä ja makeisia, mm. Mozart-kuulia. Tehdas on ihan hotellini lähellä, joten poikkesin myymälässä. Tässä taa...

Runotorstaissa oli tänään haasteena "idea". http://runoruno.vuodatus.net/ Metro veisi minut suoraan kotiin, mutta menenkin istumaan pariksi tunniksi Starbucksiin, pelkästä siitä ilosta, että Prahassa on Starbucks. Tuo ketju ei tule Suomeen, koska meitä on niin vähän. Siellä voin juoda tuttua kaakaota, kärsiä espanjalaisturistien huudoista ja olla yhteyksissä maailmaan netitse. Voimme saada Guggenhem-museon, mutta emme Starbucks Coffeeta. Sellainen maa on minulle Suomi. * * * Koko päivän on satanut. Juuri sellaista sadetta mitä olen toivonutkin, lämmintä ja hiljaista. Maa on niin kuiva, että rankkasade vain holahtaisi läpi, mutta hiljoksittain pisaroiva vesi kostuttaa sen. Illalla kun tulin kotiin, huomasin nurmien jo vihertävän. Puiden oksatkin olivat saaneet vähän vihreää. Voin hengitää syvään, sillä ilma on kosteaa ja raikasta. Praha-yskäni on hellittänyt, siitä olen kärsinyt jo muutaman viikon. Pienhiukkasten aiheuttamaa, kuulemma. Moni lukija on var...