Prahan keväässä

Helteinen päivä sulattaa aivot tähän paikkaan, mutta kirjoitan silti hiukan hajamietelmiä, joita nousee palattuani taas vähäksi aikaa takaisin kirjaan Mies vailla ominaisuuksia . Aihe, jota nyt pyörittelen, on laskelmointi. Musilin kuva romaaninsa henkilöistä on hieman ristiriitainen, toisaalta he näyttävät lipuvan elämän virrassa, illuusionsa menettäneinä. Toisaalta tuntuu siltä, että he päätyvät kuitenkin toimimaan niin kuin sen hetken yhteiskunnassa on järkevää. Ei ole mitään mieltä sitoutua mihinkään, uskoa mihinkään tai omata ihanteita, koska kuitenkin joutuu pettymään. Peilailen tätä ajatusta nykyaikaan, tai oikeastaan kaikkiin aikoihin. Onko laskelmointi aina pahasta? Miksi yleensä muita syytetään kylmästä laskelmoinnista, mutta itse on aina tehnyt vain sen mikä oikealta tuntuu tai mikä on ollut pakon sanelemaa? Miksi yhdenlaisesta laskelmoinnista (vaikkapa puolueeseen liittymisestä) joutuu myöhemmin pää pölkylle, mutta toisenlainen laskelmointi (esimerkiksi marginaaliin jätt...

Enpä olekaan niin paljon vielä blogannut kirjasta Mies vailla ominaisuuksia , mitä alun perin suunnittelin. Teos on minulle kuitenkin avainasemassa käsikirjoitusta työstäessäni, joten taatusti palaan siihen vielä useita kertoja matkan varrella. Tänään ajattelin vähän kertoa, mitkä ovat Musilin mukaan ihmiskunnan alku-unet.Ne esitellään luvussa 11. Alku-unia ovat ihmisen kyky lentää ja kulkea kalojen matkassa, lähettää viestejä nopeudella, joka on vain jumalille mahdollinen, nähdä kaukaista ja näkymätöntä ja kuulla sen ääntä, kuulla vainajain puhuvan, vaipua ihmeitätekevään terveysuneen,elävin silmin nähdä, miltä itse on näyttävä kaksikymmentä vuotta kuolemansa jälkeen, värisevinä öinä tietää tuhat asiaa maailman yltä ja alta, joita kukaan ei ole ennen tiennyt. Myös lämpö, voima, nautinto ja mukavuus ovat ihmiskunnan alku-unia, ja Musilin mukaan nykypäivien tutkimus ei ole vain tiedettä. Tutkimus on taikaa, sydämen ja pään voimat äärimmilleen kohottavaa seremoniaa, jonka edessä Juma...

Minulla oli monena vuonna kesäklassikko, ts. valitsin näihin aikoihin toukokuussa jonkin klassikkoromaanin, jonka luin sitten, yleensä juhannukseen mennessä. Tapa tyssäsi siihen, etten saanut Moby Dickiä koskaan valmiiksi, jaksoin 200 sivua, mutta kun se onneton laiva ei vieläkään ollut lähtenyt satamasta, päätyi kirja takaisin hyllyyn ja siellä se on ollut. Kesäklassikkoperinne katkesi saman tien. Nyt kun olen kirjoittamisurakan alkumetreillä, tarkoituksena tehdä jonkinlainen romaanikäsikirjoitus, joka käsittelee Tšekkoslovakian historiaa vuodesta 1900 vuoteen 1968,sain ohjaajaltani vihjeen, että kannattaisi lukea Robert Musilin teoksen Mies vailla ominaisuuksia , sillä se kertoo Itävalta-Unkarin hajoamisesta. Vinkki oli erittäin hyvä, olen suorastaan uppoutunut tuohon kirjaan, vaikka ensi alkuun pelkäsin, etten pääse siihen sisälle ollenkaan. Muistan Turun yliopiston erinomaisen ja innostavan saksan lehtorin Lea Huuhtasen s anoneen vuosia, vuosia sitten, että tuota kirjaa ensik...