perjantai 20. lokakuuta 2017

"Minäkin olen valtio."


Kansallismuseossa on parhaillaan näyttely Tšekkkoslovakian ensimmäisestä presidentistä, T. G. Masarykista. Näyttely on pystyssä 31.1. asti, eli vielä ehtii monikin matkailija käymään, jos innostusta riittää. Suosittelen, jos alueen historia vähänkään kiinnostaa.

Kuka oli T.G.M? Koulutukseltaan hän oli sosiologi ja Kaarlen yliopiston professori. Hyvällä syyllä häntä voi sanoa myös aikansa uraauurtavaksi feministiksi, ottihan hän keskimmäiseksi nimekseeen amerikkalaisen vaimonsa sukunimen Garrigue. Tämä on harvinaista jopa vuonna 2017, saati sitten yli sata vuotta takaperin.

Tosin aiemmin tällä viikolla kuulin Chrudimin arkistovirkailijoilta, että joskus, satunnaisesti, saattaa tšekkiläinenkin mies ottaa vaimonsa nimen. Esimerkiksi, jos suhde omaan sukuun on huono. Mutta mitenkään yleistä se ei ole. Tästä huolimatta arkistolomakkeissa kysytään sekä miehitä että naisilta "syntymänimi", termi ei sentään ole tyttönimi. Ja tämäkin kohta on pakko täyttää. Kukaan ei ole osannut selittää minulle tähän päivään mennessä, miksi. Yleinen reaktio tuntu olevan, että miksi-kysymyksiä ei kannata esittää, koska ne eivät johda mihinkään.

Mutta takaisin Masarykiin. Hän oli ennen sosiologin uraansa  määriläinen työväentaustainen seppä, jonka kohtalo johti yrittämään ensin tšekkien ja slovakkien aseman parantamista keisarikunnan alla, mutta kun tästä ei tullut mitään, kohtalo johti hänet edelleen kansojen irroittajaksi Habsburgien alaisudesta ja Tšekkoslovakian valtion perustajaksi.



Masarykin asema valtion perustajan on aivan lakiin kirjoitettu asia. Tämä jotenkin selittää mielestäni sitä, miksi esimerkiksi Václav Haveliin on kohdistettu suuria odotuksia, joita hän ei kuitenkaan pystynyt kaikilta osin täyttämään. Havel oli aivan eri tyyppinen johtaja, pikemminkin kirjailja ja humanisti eikä suuri yhteiskunnallinen ajattelija, kuten Masaryk.


Näyttelystä haluaisin poimia muutamia kohtia Masarykin ajattelusta, jotka jäivät mieleen. Ensimmäisenä mainitsen sen, että hän arvosti koulutusta ja siihen satsaamista. Hänen mukaansa koulutukseen panostaminen säästää rahaa vankiloista, sairaaloista ja köyhäintaloista. Tämän kun ymmärtäisivät nykyiset päättäjät myös!

Toinen huomionarvoinen asia oli Masarykin suhtautuminen uskontoon. Hän oli syntynyt Määrin maaseudulla, syvästi uskonnollisessa ympäristössä. Usko ja henkisyys olivat aina osa hänen ajatteluaan. Kuitenkaan hän ei hyväksynyt sellaista versiota uskonnosta, joka vastustaa tieteellistä tutkimusta. Hän myös erotti uskonnollisen ja filosofisen ajattelun toisistaan siten, että uskonto on pikemminkin ihmisen sisäisessä maailmassa vaikuttava todellisuus. Tämä on mielestäni kauniisti ajateltu.

Kolmas seikka, jota Masaryk ajoi, oli tasa-arvo. Hän kannatti naisten äänioikeutta aikana, jolloin edes kaikilla miehillä ei sitä ollut. Naiset saivatkin  Tšekkoslovakiassa oikeuden äänestää melko varhain, vuonna 1919. Hän halusi myös kehittää kansalaisyhteiskuntaa, ja oli tässäkin aikaansa edellä. Tätä hän havainnollisti sanomalla, että jokaisen kansalaisen pitää voida sanoa: "Minäkin olen valtio."

Kansalaisyhteiskunnan teki Masarykin mukaan mahdolliseksi koulutus ja kriittisen ajattelun oppiminen, sillä ilman niitä ei synny järkeviä päätöksiä. Jostakin tarvittaisiin uusi masaryk meitä kaikkia herättelemään!

Masaryk jätti jälkeensä vahvasti teollistuneen ja kiihtyvää tahtia kehittyvän ja vaurastuvan yhteiskunnan. Olen hyvilläni siitä, että T.G.M kuoli vuonna 1937 eikä ehtinyt näkemään, mitä seuraavat vuodet toisivat tullessaan.



Lopuksi vielä kuva kaikille niille, jotka eivät ymmärrä, miksi aina toivon tšekkien voittavan jääkiekossa. Ehkäpä kuva puhuu paremmin kuin tuhat selittävää sanaa. Tällä kypärällä on voitettu MM-kultaa. Toisella sivulla tietysti presidentti Masaryk ja toisella (kuvassa katveeseen jäävällä) sivulla kirjailija ja presidentti Havel.



PS Jos joku ihmettelee, mitä kuuluu prahalaisella kampaajalleni. Hänelle kuuluu hyvää. Tällä viikolla hän oli sillä päällä, että leikkasi hiukseni täysin toiveitani kuunnellen. Kysyi koko ajan, että minkä verran otetaan. Ainoastaan otsatukan hän vetäisi sahalitaiseksi kysymättä minulta yhtään mitään. Toki hänen otteensa on melko reipas, joten kerrostusta tuli hiuksiin enemmän kuin odotin, mutta lopputulos oli kuitenkin hyvä. Tällä kertaa ainut erimielisyys välillämme oli siitä, miten Romeo ja Julia päättyi, eikä kampaaja suostunut luopumaan omasta versiostaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti