Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuuta 23, 2014.

Mitä tarkoittaa aukioloaika?

Lähdin tänään hyvissä ajoin yliopistolisen sairaalan toimistolle maksamaan etukäteen hierontaa ja elektroterapiaa. Nostin metroaseman automaatilta käteistä, koska kuulemma kortti ei käy. No, sairaalalla olisi ollut myös käteisautomaatti, hyvä tietää, jos joskus toiste tarvitsee hoitoa täällä. No ei siinä mitään, oikea osoitekin lopulta löytyi, mutta isosta kompleksista oli todella hankala löytää oikeaa rakennusta. Sitä paitsi ihmisillä on tapana antaa ohjeita, vaikkeivät tietäisi tuon huitua, missä päin kysytty paikka on. Juoksentele siinä sitten ympäriinsä. Olin kaikista harharetkistä huolimatta pelipaikalla, eli toimiston edessä, kymmentä vaille kolme, kolmeen asti kuulemma ovat auki. Ovi oli kuitenkin lukossa, oikein rautaristikko vedetty eteen. Soitin seuraavan oven ovikelloa, sieltä tuli kaksi naista, jotka rupesivat hirmu näsäviisaasti selittämään, että täytyy tulla aukioloaikoina. Näytin heille, että kello on kahdeksaa vaille kolme, ja ovessa lukee, että ovat kolmeen auki, m

Elokuvafestivaaleilla

Kuva
No nyt pääsi Johannakin punaiselle matolle. Ainakin Prahan elokuvafestivaaleilla. Ohjelma on perinteisesti paljastettu hyvin myöhään, näytöksiä melko vähän, joten niput menevät aivan käsistä. Pääsimme peruutuspaikoille katsomaan Lech Wa ł esasta kertovaa elokuvaa. En yhtään tiedä, onko tätä näytetty Suomessa tai aiotaanko näyttää. Tuskin ainakaan saa niin täysiä katsomoita ja innostunutta yleisöä kuin täällä Prahassa. http://en.wikipedia.org/wiki/Walesa._Man_of_Hope Itse pidin elokuvasta kovasti. Netistä nopeasti vilkaistuna sitä on kyllä kritisoitu, mutta minua kiinnosti ennen kaikkea ajankuva sekä väliin ujutetut dokumenttipätkät. Menisin katsomaan vaikka heti uudestaan, koska en varmaan kaikkea valkokankaalta havainnut. Muuhun ohjelmistoon en ehtinyt tutustumaan, koska kaikki kiinnostavat elokuvat tulivat huonoihin aikoihin tai olivat loppuunmyytyjä. Pohjoismaista, suomalaistakin elokuvaa oli melko paljon tarjolla, ja kokonainen tribuutti Kati Outiselle . Jos satu

Käsi puutuu

Kuva
Olen täällä Prahassa ollessani kärsinyt oikean käden puutumisesta. Vasenkätiselle tämä on sikäli outoa, kun en käytä oikeaa kättä läheskään niin paljon kuin vasenta, eli rasituksesta ei voi olla kyse. Tänään päädyin erinäisten sattumusten kautta Kaarlen yliopiston kuntoutusklinikalle (!) yli 80-vuotiaan professorin vastaanotolle. Hän olikin sitten kiireinen mies, opiskelijoita jonossa oven takana ja käytävillä aina joku kiskomassa hihasta. Ehti kuitenkin aivan kaikessa rauhassa tutkia koko käden, käsivarren, niskat, hartiat, refleksit jne. Totesi, että kyseessä on niskan hartioiden jumituksesta (yllättävää tässä hommassa) johtuva hermokanavan ahtauma. Määräsi 8 kertaa hierontaa ja elektroterapiaa, vähintään. Eli seuraavat 2,5 viikkoa käyn 3 tai 2 kertaa viikossa samaisella kuntoutusklinikalla hoidettavana. Tulee olemaan mielenkiinoista seurata, miten tämä homma etenee, jatkoa varmasti seuraa blogissa. Mitä siihen tietokoneen akkuun tulee, en ole saanut vielä vastausta. Toivottavast

Tietokonehaasteita

Kuva
Eipä liene yllätys, että kun olen täällä, tietokone päättää ruveta vihoittelemaan. Ensin se varoitti, että akku kannattaa vaihtaa. Ajattelin, että eiköhän tässä pari kuukautta sinnitellä. No sitten se alkoi sammuttaa konetta yhtäkkiä, jos olin akun varassa, vaikka latausta oli yli puolet jäljellä. Päätin lakata käyttämästä akkua ja ajattelin, että sinnittelen Suomeen ja selvittelen asiaa sitten. Eilen kone keksi ruveta sulkemaan itseään tuosta vaan, vaikka oli verkovirrassa. Samalla sen ystävällinen kehoitus vaihtaa akku muuttui uhkaukseksi, että viallinen akku voi sammuttaa koneen äkisti. Tämän ongelman sain onneksi korjattua irroittamalla koko akun. Varsinainen mobiililaita mulla täällä: toimii johdon päässä, muuten sammuu tunnin välein. Tuossa yhden ratikkapysäkin päässä on tietokonehuolto. Piipahdin siellä aamulla ja lupasivat etsiä minulle uuden akun. Nyt vain peukut pystyyn, että sellainen löytyy!

Kivien kääntelyä kansallisarkistossa

Kuva
Kun tieto on pieninä palasina maailmalla, niin se on vain hyväksyttävä, ettei kaikkien kivien alta löydy aarteita. Tänään niitä ei löytynyt kansallisarkistosta. Olin saanut vihjeen, että Adolf Burgerin , kuuluisan Sachsenhausenissa tapahtuneeen rahanväärennösoperation keskushahmon henkilökohtaiset paperit on kansallisarkistossa. Herra itse on elossa ja asuu tässä samaisessa kaupungissa, mutta on jo niin vanha, ettei henkilökohtainen haastattelu onnistuisi.  Hyvä sentään, että paperit on tallennettu. Huomaa, että kyseessä on painaja, oli niin siistit ja hyvälaatuiset dokumentit, että harvemmin näkee. Ilmeisesti Burger oli huolellisesti kerännyt itsestänsä  tehtyjä tekstejä ja pistänyt kansioihin. Nyt nuo leikkeet ovat arkistokoteloissa. Valokuvat oli tallennettu niin, että kirjekuoreen oli liimattu itse kuva, kuoressa sisällä taas oli negatiivi. Olisipa tosiaankin aina näin selkeää! No, hakemaani henkilöä ei aineistosta löytynyt. Pari keskitysleirikirjettä kuitenkin, joista otin

Café Slavia

Kuva
Enpä ole ennemmin tainnut täällä Café Slaviaa esitelläkään, tuota Václav Havelin ja kumppaneiden kokoontumispaikkaa ja yhä kulttuuriväen suosimaa paikkaa. Paikka oli pitkään remontissa, mutta en osaa sanoa, onko se pilattu vai parannettu. Monenlaista mielipidettä tästä asiasta tietysti löytyy. Nyt kun rupesin kuvia kaivelemaan, niin minullako ei sitten olekaan Slaviasta kuvaa ulkoapäin. No, netistä löydätte. Tässä on kuitenkin aika hieno otos samoilta kulmilta eilisillalta. Ne kaksi kertaa (joo, hävettävän vähän, pitää korjata tilanne), kun olen Slaviassa jotakin syönyt, tarjoilu on ollut hidasta, mutta ruoka ihan hyvää. Ei loistavaa, mutta hyvää. Itse kahvilaympäristöstä olen hieman ristiriitaista mieltä. Toisaalta sisustus on kiva ja tunnelma mukava, mutta tupakointi harmittaa, samoin pianon kilkuttelu, joka kaikaa seinistä niin, ettei aina kuule, mitä samassa pöydässä puhutaan. Akustiikalle saisi siis tehdä vähän jotakin. Ja tupakkalaille. Mutta pannukakkuja osaavat teh

Kommunismin uhreille

Kuva
Prahan Pieneltä puolelta, aivan Kaarle IV:nnen rakennuttaman nälkämuurin vierestä, Petřínin kukkulan rinteeltä , löytyy tällainen muistomerkki kommunismin uhreille.  Oli pakko ottaa kuvia vähän eri kulmista, eivätkä kuvat silti tee muistomerkille täyttä oikeutta. Ehkä tästä jotakin käsitystä silti saa. Pysäyttävähän se on. Ainoana kritiikkinä sanoisin, että naisiakin saisi olla mukana, kärsimys kosketti molempia sukupolvia. Muistomerkille johtavat portaat, joissa juoksee tekstinä uhrien lukumäärät. On koskettavaa kävellä portaita, kun nuo tekstit kulkevat silmien edessä ja on menossa kohti rikkinäisiä hahmoja.