Kielen oppiminen on niin motivoivaa

Enpä olekaan pitkiin aikoihin tainnut muistaa valottaa, miten kieliopinnot sujuvat. Ehkäpä niistä tänään sananen. Olen tullut melko hyväksi toimittamaan asioita parilla kolmella sanalla. Kukkakaupassa olen oikein mestari, paitsi joskus, kun en tiedä kukkien nimiä enkä osaa päättää, minkä värisiä ne ovat. Harmillisesti nekin vähät sanat katoavat, joita osaan, kun tulee kriisitilanne.

Tänään kun ostin kukkia, osasin jopa kysyä, onko liike auki. Olivat nimttäin laittamassa kukkapurkkeja sisälle. Vastasivat, että ovat, ja jatkoivat hommiaan. Ajattelin, että ehkä niitä laitetaan kylmältä suojaan, joten jäin odottamaan. Täällä on ilma viilennyt kymmenellä asteella nimittäin. Kun olivat saaneet purkit sisälle, kysyivät, että haluanko jotakin. Aloin siinä sitten osoitella kukkia, koska nyt en enää nähnyt purkeissa olevia nimiä. En tunnista koristekasveja suomeksikaan, saati sitten tšekiksi. Hän sitten töräytti pyytämäni määrän kutakin kukkaa kasaan ja kääräisi paperiin. Ymmärsin sentään, kun hän kysyi, onko riittävää, jos vain kääräistään paperiin. Mutta jotenkin oletin, että siinä käytettäisiin floristisia taitoja, mutta ehei... Oli pikkuisen nolo viedä sellainen kimppu, mutta minkäs teet. Tuossa lähikukkakaupassakaan ei osata kieliä, mutta hyvin pärjäämme siten, että onnettomalla tšekilläni selitän jotakin. Pääasia, että tulee hieno kimppu, ja se siellä osataan tehdä.


Tänään taas kaupan kassalla, kun kassahenkilö selitti, että viinirypäleet olisi pitänyt punnita. En ymmärtänyt yhtään mitään, saati sitten osannut sanoa mitään. Onneksi takana seisoi ystävällinen ihminen, joka auttoi englanniksi. Muutenkin kaupan kassalla olo on minulle stressaava tilanne, kun täällä ei ole niitä liukuhihnoja, joiden päässä olisi tilaa, vaan ostokset pitäisi lastata kassiin saman tien kun niitä myyjä ojentelee. Yleensä ne tulevat vain sellaisessa järjestyksessä, että jos ne saman tien lastaa, on puolet tavaroista rikki ja pilalla. Enkä sitä paitsi ikinä muista tätä, että lastata pitäisi, vaan tyynen rauhallisena seison rahapussi kädessä, kunnes huomaan, että seuraava asiakas mulkoilee vihaisena. Sitten on jo myöhäistä ja kohta on minulla konseptit sekaisin. Tai vaikka yrittäisin muistaa, niin väärin se menee jotenkin aina.

Kielen oppiminen on sykli, joko ylös- tai alaspäin. Jos saa paljon onnistumisen kokemuksia, rohkaistuu taas yrittämään uudestaan ja taas oppii lisää. Sitten taas, kun on en tajunnut mitään -kokemuksia, on tosi ahdistavaa lähteä yrittämään uudestaan yhtään mitään. Ymmärrän tätä taustaa vasten niitä, joille kielten oppiminen on yhtä kauhua, sillä todella helposti ne ihan varmasti opitutkin sanat unohtuvat, kun tulee oikein stressaava tilanne päälle.

Mutta ei tässä auta muu kuin mennä vain uusiin tilanteisiin. Nykyään minua luullaan saksalaiseksi, kun avaan suuni. Aiemmin venäläiseksi. Edistystä ehkä?

Tällaisten ostosten kanssa pärjään melkein aina  suorastaan kiitettävästi kielitaidon puolesta.


Kommentit

  1. Hei Johanna! Ihana Praha-blogi sinulla. Olen itsekin asunut Prahassa yhden syksyn ja sen jälkeen käynyt siellä vähintään kerran vuodessa. Haaveilen hirveästi, että saisin asua Prahassa vielä joskus, vaikkapa vuoden verran... Oletko sinä siellä Prahassa töissä ja onko suunnitelmissasi olla siellä vielä pitkään? :)

    VastaaPoista
  2. Hei Tiinuska! Kiitos viestistäsi. Mukava aina havaita, että blogia luetaan, vaikka toki sen tilastoistakin näen. :) Olen nyt 2 kuukauden intensiivijaksolla täällä, väitöskirjan parissa. Vapun aattona tulen taas Suomeen. Tiedän, varmasti havaitsen tulleeni Suomeen, kun tuollaisen paluupäivän valitsin. :)

    VastaaPoista
  3. Suomen sisäisillä lennoilla valkolakit on enemmän sääntö kuin poikkeus vapun aikaan, jään odottamaan kohtaatko moisia myös ulkomaanlennolla...

    Yksi tuttava tuli Aasiassa kohdelluksi venäläisenä vain siksi, että hänellä oli tietynlainen otsatukka. Olisikin kiva saada jonkinlainen "tällaisia stereotypioita maassa XXX on muista kansallisuuksista"-opas. Nimim. Ruotsalainen Saksassa

    VastaaPoista
  4. Minua kohdeltiin venäläisenä Israelissa, koska olen niin kalpea. Täällä se riski on, jos avaan suuni tsekiksi. Paitsi nykyään kuulostan kuulemma vähän puolalaiseltakin. En tiedä, mihin suuntaan tämä etenee.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Tapaturman sattuessa Faustin taloon

Novellini