tiistai 11. maaliskuuta 2014

Hiuksiakin pitää leikata joskus

Kävin tänään vakikampaajallani täällä Prahassa. Hän on korealainen mies, joka on persoona sinänsä. Kampaamokäynnit menevät aina saman kaavan mukaan.

Sovin ajan tekstiviestitse, saan vuolaan kiitosviestin siitä, että olen tulossa juuri hänen salonkiinsa ja on ilo nähdä.

Tulen sovitusti paikalle, aloitamme ritualistisen erimielisyyden jostakin asiasta. Koskaan ei voi tietää, mistä aiheesta. Tällä kertaa hän oli sitä mieltä, että hiuksissani ei ole mitään vikaa, mutta sepä tässä ongelma onkin, ovat niin hyvässä kunnossa, ettei kampaajaa tarvittaisi. (Aiemmilla kerroilla hän on kauhistellut mm. tapaani käydä uimassa ilman suojaavaa lakkia, se tulee tuhoamaan hiukseni, ja sitä, etten yleensä käytä hoitoainetta, kun hiukset selviävät ihan ilmankin.)

No sain hänet taivuteltua siihen, että jos nyt kumminkin leikattaisiin. Ehdottamani malli ei tietenkään koskaan käy sellaisenaan:
- Madam, Madam, teidän hiuksenne kierteillä sellaista ei voi leikata. Ei ole mahdollista minun näillä saksilla tehdä, mitä ehdotatte.

Lopputulos on, että herra leikkaa hiukseni oman päänsä mukaan, joskus saattaa kysyä, että lyhyeksikö vai vielä lyhyemmäksi. Siinä ei mikään selittely auta. Välissä hän pesee hiukset, sitten malli viimeistellään. Sakset käyvät hurjaa tahtia, mutta koskaan hän ei varoita, että täytyisi pitää silmät kiinni. Tosin pidän ne kiinni joka tapauksessa, vaikka terät eivät koskaan käy lähelläkään silmiä.

Kampaaja osaa kaikki listahitit ulkoa, ja niitä hän laulaa radionsa kanssa. Toisinaan soolo-osia, toisinaan taustoja, ilmeisesti fiilisten mukaan. Ja instrumentaaliset osat hän viheltää tai hyräilee. R ja l menevät sekaisin, niin kuin aasialaisilla usein, mutta mitäpä se haittaa.

Joku saattaisi ihmetellä, miksi käyn kampaajalla, joka leikkaa hiukseni siten, miten en niitä halua. Syy on se, että hänen mallinsa toimivat hämmästyttävän hyvin, ja ne kestävät myös kasvua. Kun ehdotin, että tulen vielä huhtikuun lopulla vähän trimmaamaan, niin mies vain tuhahti, että:
- Tämä kampaus kyllä kestää, älä nyt heti tänne uudestaan tule.

Välillä kampaaja on myös superreilu, kuten ottaessaan minut hyvin myöhään ylimääräiseksi asiakkaakseen. Sillä kertaa hän äityi kehumaan, että ei olisi kyllä ottanut, ellei olisi tiennyt, että tulossa on se mukava nainen Suomesta. 

Tänään kampaaja kysyi, aionko kirjoittaa romaanissani hänestä  myös. Lupasin olla kirjoittamatta, mutta blogistahan ei ollut mitään puhetta.

3 kommenttia:

  1. Kiitokset kommenteista. Tuo mies on tehnyt sen, mistä moni vain haveilee: taideteoksen omasta elämästään. Todellisen tilataideteoksen!

    VastaaPoista