Kreivittären puhelin toimii

Taas kerran on elämä ollut sellaista matalalentoa, että päässä on pyörinyt bloggausaihe, mutta en ole muistanut kohta, että mikä se olikaan. Nytpä muistaessani sitten kirjoittelen. Nimittäin viikko takaperin oli Teemalauantaissa aiheena tšekkiläinen elokuvaohjaaja Miloš Forman. Dokumentti, joka kertoi hänen elämästään emigranttina oli varsin kiinnostava. Pari kiinnostavaa juttua juttua siitä tarttui mieleen.

Ensinnäkin se, että kun hänen poikansa pääsivät tapaamaan häntä USA:han, eivät he uskaltaneet nukkua, koska kommunistinen yhteiskunta oli pelotellut heitä amerikkalaisilla agenteilla, jotka sieppaavat heidät yöaikaan. Miten sekaisin voi yhteiskunta olla, että pelottelee noin lapsesta lähtien?

Toinen kiinnostava tarina oli Amadeus-elokuvan kuvauksista Prahasta 1980-luvun alusta. Yksi oopperakohtaus oli kuvattu USA:n kansallispäivänä. Äänimiehet olivat järjestäneet yllätyksen, kuvausten jälkeen oopperatalon katosta laskeutui USA:n lippu ja kansallislaulu pärähti soimaan. Kaikki nousivat tietysti seisomaan, kansallisuudesta riippumatta, muutamaa kymmentä ihmistä lukuun ottamatta. Nämä muutama kymmenen olivat sen näköisiä, että mitä pitäisi tehdä, noustako vai ei. Eli siinä paljastuivat tietysti salaisen poliisin miehet...

Forman oli Amandeuksen kuvausten aikoihin majoitettu kartanoon, jota asui vielä alkuperäinen omistaja. Jostakin syystä kreivittären oli annettu jäädä kotiinsa, kyseessä oli vanha ihminen. Kun Forman oli tullut paikalle, rouva oli heti innokkaasti selittänyt, että miten teitä, herra Forman, rakastetaan täällä Prahassa. Kartanon puhelin on ollut rikki kaksi vuotta, mutta viime viikolla tulivat korjaamaan, nyt toimii...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Tapaturman sattuessa Faustin taloon

Novellini