perjantai 24. helmikuuta 2012

Strahovin luostari ja mielentyyneys



Tänään päätin lähteä katsomaan Strahovin luostaria ja sen kirjastoa. Ratikka numero 22 muuten vie sinne hyvin kätevästi. Luostarilla on monenlaisia rakenuksia, mm. taidegaleria, mutta minua kiinnosti nyt eritoten se kirjasto. Tyypillisellä tuurillani tulin paikalle juuri ruokatunnin alettua.

Mutta ei hätää; Strahovista löytyy pari  ravintolaa ja jopa oma panimo oluttupineen. Päätin mennä syömään minäkin, ja sain sitten viimeion eteeni häränhäntäkeittoa (gulassia) leivässä tarjoiltuna. Hyvää oli ja lämmitti sisuskalut.


Kirjaston sisäänpääsymaksu on 80 korunaa (= n. 3 euroa), jos haluat kuvata, luvasta joutuu maksamaan 50 korunaa (= n. 2 euroa) lisää. Maksoin kuvausluvan ja lähdin kiertämään kirjastoa. Kuinka ollakaan, yhtä huonetta kuvatessani joku saksalainen nainen innostui myös ottamaan kuvaa. Samassa paikalle tulee vartijamummo, joka estää naista kuvaamasta, sillä tällä ei ole lupaa maksettuna. Nainen toteaa, että ei sitten ota kuvaa, kun kerran kaikesta joutuu pulittamaan. Asia selvä, nainen laittaa kameran taskuun ja vartija jättää hänet rauhaan.


Tultuani seuraavaan mielenkiintoiseen kohteeseen, sama saksalaisnainen astelee paikalle ja ottaa taas kameran esille. Tällä kertaa sama vartija alkaa huutaa kiukkuisesti. Nainen saa paljon paheksuvia katseita, olen aistivinani hänessä ja hänen ystävättäressään melko paljon negatiivista energiaa. Loppuajan he tuijottelevat minua ja kuvaamistani vihamielisen näköisenä. En tiedä, jäikö heiltä huomaamatta, että takkiini oli läntätty keltainen lupatarra, jonka perusteella minulle kuvaaminen oli sallittua.


Hyvin tympääntyneen oloisina nuo kaksi saksalaista sitten kävelivät luostarista ulos. Vieläkin heitä kismitti se, että kaikesta pitää maksaa erikseen. Onhan se hassua, että valokuvauslupa ei kuulu lipun hintaan, en minäkään sitä oikein ymmärrä. Toisaalta kaksi euroa ei luulisi kenenkään matkabudjettia kaatavan.

Mietin myös sitä, kuinka paljon tällaisten kohteiden, kuten Strahovin kirjaston, ylläpito maksaa. Jos ainutlaatuiset kokoelmat tuhoutuvat, kun ei ole varaa pitää niistä huolta, häviää kulttuuriperinnöstämme taas jotakin. Mikä on sen hinta? Miten usein laitamme kaksi euroa menemään emmekä edes ajattele, että nyt kului rahaa? Kannattaako Strahovin kirjaston kuvaamisesta maksaa se pari euroa? Kukin päättäköön itse.


Kuljen Prahassa niin harvoin tyypillisissä turistipaikoissa, että olin suorastaan unohtanut tällaiset valittavaiset matkustajat. Seuraavan esimerkin samasta ihmistyypistä sain heti ratikassa saman päivän aikana. Saksalaisia tälläkin kertaa. 4-henkinen perhe, jossa 2 pientä lasta tulee ratikkaan. Mies ottaa rattaat ja jää seisomaan vanhemman lapsen kanssa sinne, missä rattaiden kanssa kuuluukin olla. Äiti ottaa pienemmän syliinsä ja hänelle annetaan kohteliaasti istumapaikka täpötäydessä kulkuneuvossa.

Kohta koko vaunu saa kuulla huutoa. Ei lapsen huutoa, vaan aikuisen. Äitiä harmittaa, kun koko perhe ei ole yhdessä, vaan isä ja toinen lapsi on ihan viiden metrin päässä. Isä joutuu sanomaan 3 kertaa, ettei hän edes pääsisi rattaiden kanssa tässä ihmispaljoudessa liikkumaan, sitä paitsi rattaiden paikka on juuri tässä.

Nainen rauhoittuu vähäksi aikaa, mutta muutaman pysäkkivälin jälkeen (jolloin ratikka on entistä täydempi), alkaa sama huuto. Nyt hän on keksinyt vieläpä uuden idean, kas kun rattaathan voisi taittaa kasaan ja niiden kanssa voisi tulla hänen luokseen. Tätä ajatusta hän sitten alkaa toitottaa, mies vain vastaa: "En ymmärrä." Totta kai nainen tämän johdosta huutaa ideaansa ilmoille entistä kovemmin.

Miten tuo episodi sitten päättyikään, sitä en tiedä, koska minun piti jäädä tässä vaiheessa pois kyydistä. Nostan hattua tuolle miehelle ja hänen hermoilleen, meidän kaikkien muiden hermot olivatkin aikamoisella koetuksella. Mutta onhan se hyvä, että itse kukin saa nauttia lomasta valitsemallaan tavalla.

2 kommenttia:

  1. Hienoja kuvia. Erityinen kiitos tuosta viimeisestä. Näin nimittäin äskettäin jossain (!) piirroskuvan vastaavasta. Hieman isompi, miehen korkuinen ja vaikutti fantasialta. Mutta ei sitten ollutkaan!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista, Kaisa. Laitan jossakin vaiheessa loputkin Strahov-kuvat tänne, kun niin tykkäsit. :) Kyllä se kaksieuronen sitten kannattikin maksaa!

    VastaaPoista