sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Hieman Tsekin politiikasta ja keväisistä päivistä

Kun nyt on Suomessa vaalipäiväkin, niin voisin muutaman sanan mainita täkäläisestä politiikasta. Tsekin presidenttihän on tällä hetkellä Václav Klaus, joka paikallisten käsityksen mukaan on enemmän tai vähemmän päästänsä sekaisin. Hän on esimerkiksi vähätellyt samettivallankumouksen merkitystä ja siinä samassa vanhaa kilpailijaansa, Václav Havelia. Havel on melko vaatimaton luonne, mutta jopa hänellä on välillä kuppi kaatunut yli Klausin järjettömyyksiä kuunnellessa.Toki Klaus on myös ilmastonmuutosskeptikko, sehän on tietyissä piireissä kovasti muotia. Ja kun parlamentissa on pohdittu tupakkalakia, on Klaus ollut samaan aikaan käymässä tupakkatehtaan avajaisissa. Tämä on paikallisten mukaan hänelle tyypillistä käytöstä. Uskollinen lukijani Pipsa ilahdutti minua jo kommenttilaatikossaan tällä videolla, mutta laitetaan nyt vaalien kunniaksi se tänne vielä kerran näkösälle. Näin toimitaan siis täällä Tsekissä.

http://www.youtube.com/watch?v=lFPH8rNEQd4

Tänään olen ajatellut sitä, kuinka joukkoliikennevälineissä syntyy pieniä tarinoita, jotka omalla tavallaan kuvastavat tätä kaupunkia. Tässä teille pari sellaista, kuluneen viikon aikana metrossa tapahtunutta.

Alkuiltapäivän metro oli varsin tyhjä, pääsin istumaan ja lähelläni seisoi tyttö ison koiran kanssa. Ihastelin kaunista koiraa, täällä olen nähnyt paljon mukavia ja hyvinkasvatettuja koiria. Siinä se nukkui rauhassa koiranuntaan, kunnes se yhtäkkiä nousi istumaan, puklasi keltaiset oksennukset pitkin lattiaa ja jatkoi sitten uniaan.

Rupesin katselemaan poispäin ja miettimään, mitä reittiä kulkisin kun nousen ulos metrosta. Muut eivät toimi niin kuin minä, vaan monikin ojentaa tytölle paperia. Yhteisvoimin pyyhkivät oksennuksen. Joku silittelee koiraa ja juttelee sille.

Näin sunnuntaisin luulisi, että metrot olisivat varsin tyhjiä, mutta kun ne kulkevat sen verran harvoin, ovat ne aina täynnä. Olin juuri ostanut Palladiumin kirjakaupasta suurimman mahdollisen tsekki-englanti-tsekki-sanakirjan. Matkalla metroon paperikassin hihna oli tietysti katkennut eikä kirja mahtunut olkalaukkuuni mitenkään. Kannoin sitä käsivarsien päällä ja kyllä se painoikin.

Tietenkään en päässyt istumaan, ja kun paikka vapautui, siihen tunki kyselemättä ulkomaalaisennäköinen tyttö, jolla oli niin paljon hiushuolia, että piti muotoilutuotteita suihkutella metromatkan aikana. Musiikki soi todella lujaa, pitäähän kaikkien kuulla hänen valitsemaansa loistavaa musiikkia. Tytön vieressä istuva täti mulkoili, hänkin selvästi paheksui sitä, että minun oli pakko seistä sen julmetunpainavan sanakirjan kanssa.

Yhdellä asemalla vapautui toinen penkki, mutta kun huomasin, että hyvin iäkäs pariskunta tulee metroon, en viitsinyt mennä istumaan. Mitä tekee tyttö? Hän nousee heti ja  antaa paikkansa vanhuksille. Pariskunta alkaa jutella hänen kanssaan, kysyvät ensin, puhuuko hän tsekkiä. Tyttö vastaa sujuvalla tsekillä. Täti ei enää mulkoile, vaan hymyilee, eikä minunkaan kantamukseni tunnu enää niin painavalta, sanojahan ne vain ovat, 685 000 kappaletta. Lähtiessä hymyilen tytölle, hän hymyilee takaisin.

Kun nousen rullaportaita ylös, samaan suuntaan pyrkii sokea mies. Hänen käteensä tarttuu nuori nainen, kuljen heidän takanaan suojatielle asti. Siinä vaiheessa sokea sanoo osaavansa tästä eteenpäin yksinkin. Heidän tiensä erkanevat. Kävelen bussipysäkille ja katselen ohikulkevia ihmisiä. Tunnen itseni hirvittävän nuoreksi ja hyväosaiseksi.

Loppuun vielä kuva jostakin sellaisesta, mitä en ite ole aiemmin missään nähnyt. Jolupuun tunnen, mutta tänäänpä näin Tasavallan aukiolla pääsiäispuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti