tiistai 8. helmikuuta 2011

Voisi se matkustaminen joskus helpompaakin olla

Jo eilen illalla oli säätiedotuksessa maininta, että Lounais-Suomeen iskee raju lumimyrsky. Ei siis olisi tämän pitänyt tulla yllätyksenä Turun lentokentälle, mutta niin vaan oli, ettei kiitorataa saatu ajoissa putsattua lumesta. Jostakin syystä se piti aurata kahteen kertaan, sillä juuri kun olimme ensimmäisen aurauksen jälkeen päässeet radan päähän, se jostain syystä suljettiin ja meidät komennettiin takaisin terminaaliin. Ja kone sulateltiin toisen kerran. Myöhässä olimme noin 1,5 tuntia.


Tältä muuten näytti kotiovemme lähdön hetkellä.



Tässä puolestaan sulatellaan konettamme.

Ystävällinen henkilökunta varasi jatkolentoja tarvitseville uudet yhteydet, minäkin pääsin reilun kahden tunnin odotuksen jälkeen Czech Airlinesilla jatkamaan matkaa. Sain jopa syödä lounaan SAS:n laskuun, mikä oli ihan mukava juttu myös. Välillä Kööpenhamina-Praha lähinnä nukuin, niin väsynyt olin lyhyiden yöunien jäkeen. Kaiken lisäksi kävelin laskujeni mukaan ainakin kaksi kilometriä Kööpenhaminan lentokentällä, sillä kysyessäni transfer centeriä kahdelta vastaantulleelta lentäjältä, he sanoivat sen olevan tuhat metriä tuohon suuntaan. Ensin luulin heidän vitsailevan, mutta kyllä siinä varmasti sen verran matkaa oli, ainakin omasta kävelyajastani arvioiden.

Ehdin jo ajatella, että nyt elämä hymyilee, mutta Prahaan päästyäni totesin, että matkalaukku ei tullutkaan samalla lennolla. Itse asiassa arvasin, että näin siinä käy, kun vaihtoja joutuu tekemään. Kööpenhaminan transfer centerissä kylläkin vakuuteltiin, että toki matkatavara kulkee mukana samalle lennolle, joopa joo... Ei siinä auttanut muu kuin mennä Czech Airlinesille tekemään valitusta.

Kun lippuni oli kirjoitettu uudelleen, samassa hötäkässä oli tietysti se matkatavaraan viittaava kooditarra irrotettu vanhasta lipusta ja liimattu uuteen. Se jo kerran minulta putosi, liima kun oli jo sen verran heikkoa, mutta onneksi huomasin. Nyt valitusta tehdessäni se oli taas pudonnut, ja siinä vaiheessa melkein meinasi itku päästä. Mutta onneksi se oli vain tarttunut laukun vuoriin, joten koodi pystyttiin lukemaan ja laukku paikantamaan. Minulle vakuuteltiin, että kello 20:n lennolla Kööpenhaminasta laukkuni ihan varmasti tulee ja se toimitetaan tänne kotiin asti. Ans kattoo ny...

Lentokentillä kuulee aina hauskoja keskusteluja. Tänään jonottaessani lipun uudelleenkirjoittamiseen kuuntelin, kun kaksi nuorehkoa ihmistä jutteli vanhemman miehen kanssa, joka vei työkseen turisteja Kuubaan. Nämä nuoremmat eivät olleet mitään teinejä kuitenkaan, lähempänä 30:a kuin 20:ä ikävuotta. Mies sitten kertoi, miten Kuuba on sillä lailla ihmeellinen maa, ettei siellä ole Coca-Colaa eikä McDonald'sia. Minua hymyilytti, koska muistan itsekin sen ajan, kun noita ei ollut Suomessa. Tai ok, myönnän, sitä en sentään muista, ettei Coca-Clolaa olisi ollut. Hymyni kuitenkin vähän hyytyi, kun mies jatkoi: "You see, it's a socialist country."

Majapaikassa minut otti vastaan ystävällinen keski-ikäinen mies, joka puhui kuin puhuikin englantia. Sen vanhan isoisän ei tarvinnutkaan nyt ottaa minua vastaan, kun olin niin paljon myöhässä. Asunto tuntuu ainakin näin ensialkuun rauhalliselta ja viihtyisältä, uskon, että minulla on täällä mukava olla nämä kuukaudet. Nytkin ihailen ikkunastani auringonlaskua kattojen yllä.

Vaikka olin aika väsynyt, sain käytyä tänään läheisellä ostarilla, joka onkin aika mukavan iso ja monipuolinen. Nyt on kaapissa vähän ilta- ja aamupalaa. Lisäksi omistan tšekki-englanti sanakirjan ja Prahan kartan, ne ovat aivan välttämättömyyksiä. En osaa olla, jos ei kieli ole edes vähän hallussa, sen verran nyt vähintään, että sanakirjalla otan selkoa asioista. Oli muuten hauskaa, kun ruokakaupassa törmäili tuttuihin sanoihin, vaikka tuntui aluksi siltä, ettei muista mitään. Houska-sanan kun näin, niin heti tajusin, että sämpylöitähän siinä.

Ostin myös vähän vaatetta, jotta ei tarvitse mennä yliopistolle huomenna ihan hikisenä siinä tapauksessa, että se matkalaukku ei tulekaan vielä tänään...

Minun oli muuten tarkoitus liittää vähän kuvia tähän blogipostaukseen, mutta se ei nyt onnistu, kun siirtopiuha on siellä matkalaukussa. Niin ovat myös puhelimen ja läppärin laturit. Hieno asia tämä nykytekniikka, mutta haavoittuvainen myös. Ehkä huomenna pääsen laittelemaan vähän kuviakin. Eletään toivossa.

PS Eilen kun tuskailin sen matkalaukun liikakilojen kanssa. Niitä tuli lopulta reilu 2, mutta eivät veloittaneet. Sanoivat vaan, että paluumatkalla  saattavat veloittaa, siihen on oikeus jälkikäteenkin. Nyökyttelin vaan, sillä paluulippuhan minulla ei ole. :)

7 kommenttia:

  1. Ai nyt sinä olet jo siellä. Kyllä nykytekniikka on ihmeellistä. Onnea uuteen kotiin!

    VastaaPoista
  2. Hienoa kuulla, että olet onnellisest päässyt perille! Haleja!

    VastaaPoista
  3. Praha on hieno kaupunki, ensikosketus minulla kesällä -91, jolloin ilmassa oli vielä hieno postsosialistisen kehityspyrähdyksen tuoksu. Maahan oli vielä silloin viime hetkiä Tsekkoslovakkia.

    Tuntuu ihmeelliseltä että samana päivänä voi vielä blogata tilansa kun aamulla on jättänyt kotimaan. Tekniikka toimii (tai Johanna piileksii edelleen Turussa ... )!

    Tseppiä ja elämyksiä!

    VastaaPoista
  4. Ilmeisesti Czech Airlines ei tunne sellaista matkalaukkunsa menettäneen hätäapupakkausta, jota ainakin Finski jakelee? T-paita (one size does not fit all, but everyone can see through it) sekä hammastahnat sun muut pesuaineet ja -härvelit. Toivottavasti laukku saapui kuitenkin perille!

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikille kommenteista. Hyvin täällä pyyhkii, kuten tämän päivän postauksesta voitte lukea. :D

    VastaaPoista
  6. Luin alusta lähtien sinun Prahaan lähtöstäsi. Niin mielenkiintoista. Mistä moinen, että valitsin juuri Prahan, vai menikö se minulta lukiessani jotenkin ohi.
    Tulen seuraamaan blogiasi.

    VastaaPoista
  7. Hei Aimarii, ja tervetuloa lukijaksi!

    Lähdin Prahaan, koska opiskelen Jyväskylän yliopistossa luovaa kirjoittamista.Sitä kautta minun oli mahdollista lähteä Erasmus-vaihtoon tänne Prahan akatemiaan. Pidin Prahasta, kun täällä ensimmästä kertaa kävin noin 10 vuotta sitten, joten innostuin vaihtoon lähdöstä osittain myös tästä syystä.

    VastaaPoista