Prahan keväässä

Olin suunnitellut käyväni tänään siellä Kafkan haudalla, mutta portille päästyäni tajusin, että vainajatkin lepäävät sapattina. Ymmärrän kyllä lepopäivän tärkeyden, mutta luulisi edes hautausmaan portin olevan auki satunnaiselle kulkijalle. Täytynee yrittää huomenna uudestaan. Uusi juutalainen hautausmaa on osa suurempaa hautausmaakokonaisuutta, se "pakanoiden" puoli olikin sentään auki, joten ei tästä ihan hukkareissua tullut. Tässä vähän yleiskuvaa hautausmaalta. Näköjään joskus on hyvä ottaa ihan penkki viereen, jotta voi muistella vainajaa pidemmänkin aikaa. Tuolla oli myös Brittiläisen imperiumin sotilashautausmaa. Sinne oli kerätty kaikki brittien riveissä taistelleet ja Tšekin alueelle haudatut. Siis tosiaan heidät on kerätty eri hautausmailta ympäri maata tälle yhdelle sotilashautausmaalle. Tunnelma oli liikuttava, moni hautakivi oli saanut omaisten toiveiden mukaiset muistotekstit. Useassa kivessä vakuutettiin, ettei vainaja koskaan unohdu. Mietin vain, et...

Tänään ei olekaan ollut mahdollisuutta hoidella mitään käytännönasioita, niin päätin lähteä ensin aamu-uinnille ja sitten opettelemaan, miten noita ratikoita ja busseja käytetään. Alkoivat hahmottua paremmin. Myös maauimalassa onnistuin jo käymään pientä dialogia  tšekiksi yhden vanhan tädin kanssa, joka katsoi tarpeelliseksi kertoa minulle, ettei tässä saa vielä laittaa kenkiä jalkaan, vaan vasta muutaman metrin päässä. Sain sanottua ensin, etten oikein ymmärtänyt. Sitten hän sanoi: "Kengät, tuolla." Vastasin, että anteeksi, en tiennyt. Ja siinäpä se dialogi sitten olikin. :) Mutta on tämä nyt jo edistystä sentään! Uimalassa oli melko vähän väkeä, tai ainakin ulkoaltaassa oli paljon tilaa. En tiedä, mahtavatko paikalliset arastella ulkona uimista, kun lämpöä oli vain 7 astetta. Vesi oli kuitenkin 26-asteista, joten hyvä siinä oli uida. Varmasti ensimmäisten lämpimien päivien tultua koko allas on täynnä väkeä. Suomessa jos on ulkoallas auki, niin sinne löytyy menijöitä, oli...

Eilen illalla kävin vielä uimassa paikallisessa uimahallissa. Ensin polskin sisäaltaassa, mutta se oli hyvin täynnä ja kaiken aikaa vain pienempi tila jäi varsinaisille uijille, kun eri uimaseurat ottivat koko ajan osia altaasta käyttöön, joten kyllästyin reilussa 20 minuutissa. Sitten kuitenkin uskaltauduin vielä ulkoaltaaseen, ja se kannatti! Allas oli iso, uijia oli vähän. Ilta jo pimeni, höyry nousi ja ihmiset uivat rauhallisesti ja toisille tilaa antaen, vaikkei siinä paljon eteensä nähnyt. Tuonne yritän mennä huomenaamulla taas, toivottavasti löydän järkevämmän reitin, sillä se, minkä valitsin, oli hirmu hankala monine portaineen. Uimala kun sijaitsee ihan Vltava-joen rannassa (ei sentään joessa), niin sinne piti tosiaan täältä "vuorelta" laskeutua. Jos ette sattumalta tiedä, niin Praha on aika kukkulainen kaupunki, jopa Turku jää toiseksi, vaikka sielläkin tuntuu välillä, että on pakko aina joko nousta tai laskeutua vuorelle. Kuvata siellä ei saa, minkä ymmärrän, mut...

Matkalaukku saapui perille, kun vuokraemäntä siitä ystävällisesti loppuillasta soitteli. Kävi ilmi, että sen tuominen olisi oikeastaan SAS:n heiniä, kun olivat sen hukanneetkin. Ihmettelinkin, että mitenhän tämä Czech Airlines nyt oikein asian saa hoidettua, kun eivät olleet laukkua edes käsitelleet. Mutta Czech Airlineseilla oltiin palvelualttiita ja he toimittvat laukun perille. Se tuli keskiyön jälkeen, mutta tuli kuitenkin. Laukkua odotellessani pidin itseäni valveilla katsomalla kaksi tšekkielokuvaa. Toinen oli ihan hauska, kertoi sairaalan potilaista ja henkilökunnasta. Molemmat ottivat vähän omia oikeuksiaan ja puuhailivat omia juttujaan. Näin ainakin sen tulkitsin. En juuri mitään ymmärrä, eikä yöllä voi pitää televisiota kovinkaan kovalla, etteivät naapurit häiriinny.  Toinen taas oli sotaelokuva, se kertoi ryhmästä nuoria naisia sodan jaloissa. Ensin he pakenivat länsiliittoutuneita, sitten oli hetken rauhallista, mutta kohta neuvostotankit vyöryivät maahan. Punaiset l...

Jo eilen illalla oli säätiedotuksessa maininta, että Lounais-Suomeen iskee raju lumimyrsky. Ei siis olisi tämän pitänyt tulla yllätyksenä Turun lentokentälle, mutta niin vaan oli, ettei kiitorataa saatu ajoissa putsattua lumesta. Jostakin syystä se piti aurata kahteen kertaan, sillä juuri kun olimme ensimmäisen aurauksen jälkeen päässeet radan päähän, se jostain syystä suljettiin ja meidät komennettiin takaisin terminaaliin. Ja kone sulateltiin toisen kerran. Myöhässä olimme noin 1,5 tuntia. Tältä muuten näytti kotiovemme lähdön hetkellä. Tässä puolestaan sulatellaan konettamme. Ystävällinen henkilökunta varasi jatkolentoja tarvitseville uudet yhteydet, minäkin pääsin reilun kahden tunnin odotuksen jälkeen Czech Airlinesilla jatkamaan matkaa. Sain jopa syödä lounaan SAS:n laskuun, mikä oli ihan mukava juttu myös. Välillä Kööpenhamina-Praha lähinnä nukuin, niin väsynyt olin lyhyiden yöunien jäkeen. Kaiken lisäksi kävelin laskujeni mukaan ainakin kaksi kilometriä Kööpenhaminan l...

Vaikka tänä aamuna oli kylmää, aurinko paistoi siihen malliin kuin olisi halunnut sanoa: "Älä lähde minnekään, tulee se kevät vielä tännekin." Nyt kevättalven tuttu harmaus on vallannut taas maiseman, joten tämä viesti täytynee tulkita, että lähde vaan. Viime öisessä unessa seikkailin Puolassa ja yritin ottaa tolkkua jonkin ihmeellisen halpalentoyhtiön aikatauluista ja lentovarauksista. Alitajunta näköjään jo matkustaa. Kävin Ascanilla, tarkoituksenani oli syödä viimeinen laskiaispulla tänä vuonna. Siitäpä ei tullutkaan mitään, kun koko Ascan on jonkin haaverin takia ilman laskiaispullia. Kaikkea muuta löytyi. Söin sitten tavallisen pullan ja hyvästelin tutun kahvilanhoitajan.Tuota ennen jo kävin hyvästelemässä kirjaston ja Motivus-kuntokeskuksen. Puutorilla oli liikennevalot poissa käytöstä, joten liukastelin autojen eteen, onneksi osasivat ennakoida. Ovatkohan ne poissa käytöstä muuten vaan, vai onko kaupungin liikennevalosysteemi tältä osin nyt lopullisesti tiltannut...

Kävin tänään aamu-uinnilla ja samalla hyvästelemässä uintikeskus Ulpukan. Saunan lauteilla viereeni istui venäläinen nainen. Kun kävi ilmi, ettei hän ymmärrä suomea, aloin päättäväisesti puhua hänelle venäjää minkä parhaiten taisin. Haluaisin itse, että vieraassa maassa minulle edes yritettäisiin puhua, etten aina jäisi kielimuurin taakse. Taas kerran harmittelin sitä, etten ole kovinkaan hyvä puhumaan venäjää. Hän silti ilahtui siitä, että sai vähän jutella omalla äidinkielellään. Annoin hänen puhua, koska kuitenkin ymmärrän venäjää aika hyvin. Hän kertoi olevansa Viipurista ja asuneensa kaksi vuotta Suomessa. Suomalainen mies on ollut töissä Venäjällä ja puhuu venäjää hyvin, joten suomen oppiminen on jäänyt melko vähäiseksi. Miehen aikuisten lasten kanssa suomea voisi puhua, mutta lapset ovat kuulemma sitä mieltä, että isä on mennyt naimisiin jonkun "hullun venäläisen eläkeläisnaisen" kanssa. Nainen kertoi tätä naureskellen, mutta jostakin syvältä nousi kuitenkin surumiel...