Prahan keväässä

Praha on paljon kosmopoliittisempi kuin sitä ympäröivä provinssi. Joku kertoi minulle, että täällä asuisi peräti 30 000 amerikkalaista. Siis pelkästään amerikkalaisia pikkukaupungillisen verran! Jos liikuskelee esimerkiksi trendikkässä Vinohradyssa, joka oli pitkään kaikkien tiedostavien ihmisten asuinpakka, tämän kyllä helposti uskookin. Suurin piirtein jokainen ns. itseään kunnioittava ihminen asui Vinohradyssa vielä parisen vuotta sitten. Nykyään se koetaan lähinnä ex-patriotien asuinalueena, amerikkalaisia, irlantilaisia, jopa belgialaisia ravintoloita joka nurkalla. Tiedostavat ovat häipyneet esimerkiksi Žižkoviin, joka on Prahan raunistula, entinen ongelmapesä, nykyinen luovan luokan valloittama, vielä kohtalaisen halvan asumisen tyyssija. Žižkovissa on pitkiä, pitkiä katuja, joiden joka ikisessä talossa on ravintola. Voin kuvitella, millaista on yöelämä tuollaisten katujen varsilla, mutta asukkaat luultavasti kansoittavat itse nuo ravintolat, tai ainakin muuttaessaan tietävät,...

Perjantai-iltana myöhään tänne guesthouseen pelmahti pikkubusillinen amerikkalaisia turisteja. Pelkäsin jo pahinta, että loppuvatko rauhalliset päivät tähän. Ihmeekseni alkusähellyksen jälkeen heistä ei kuulunut pihahdustakaan koko viikonloppuna. Todella, todella epäilyttävää! Tänään laitellessani aamupalaa alakerran keittiössä törmäsin kyseisen ryhmän oppaaseen. Ihmettelin, että ovatko he todella olleet täällä koko viikonlopun. Kyllä olivat. Sanoin, että on ollut todella hiljaista, siksi ihmettelen. Hän sanoi painottavansa sitä, että täytyy käyttäytyä rauhallisesti, koska täällä asuu muitakin, ja yleensä ryhmät oppivat. Turistit eivät siis olekaan luonnnonvoima! Kansallisgalleriasta

Pitääpä jakaa täälläkin ja pistää itselle samalla linkki muistiin. Sen taannoisen lannoitetehtaan räjähdys Westissä, Texasissa, osui paikalliseen tšekkiyhteisöön. Se on aina hauskaa huomata, miten nuo siirtolaisyhteisöt pitävät yllä traditioitaan, kuten leivonnaisiaan yms. Myös nimet ovat varsin tšekkiläisen kuuloisia, mitä uutisjuttuja tuosta tapahtumasta luin. http://www.star-telegram.com/2013/04/19/4788589/the-motherland-mourns-for-battered.html Tämä todella ikävä ja traaginen uutinen osui sikäli kummallisesti juuri nyt kohdalle, kun olen kirjoittamassa romaanihenkilöstä, joka haaveilee Amerikkaan muuttamisesta. Hän ei kuitenkaan lähde, haaveilee vaan. Enpä muuten muistakaan, milloin viimeksi kirjoittaminen olisi ollut ihan näin tikkuista kuin mitä se juuri nyt on, en saa otetta oikein mihinkään, kirjoitan pienen pätkään yhtä asiaa, ei innosta, jää puolitiehen, kirjoitan pätkän toisesta kohdasta, viimeistään puolen arkin kohdalla käy taas samoin.