Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuuta 6, 2014.

Tekstin äärellä

Kuva
Päivä on mennyt kirjoittaessa ja palaveeratessa tekstistäni. Eteneehän se sentään, johonkin suuntaan. Tämän hetken haasteena on saada kaikille hahmoille selkeä oma ääni. Siinäonkin työstämistä. Oikeastaan ei siinä, että ääni löytyisi, vaan siinä, että sen saisi sellaiseksi, miten sen päässäni kuulen. Minulle sopivat nämä rauhallisemmat "kotipäivät" hyvin. On yllättävän raskasta olla aina menossa eri paikkoihin, etsimässä reittiä ja tutustumassa uusiin ihmisiin. Kiinnostavaahan se on, mutta myös energiaasyövää. Tällaisia julisteita on muuten ympäri kaupunkia:

Matka Sachsenhausenista selviytyneen luo

Kuva
Tänään oli ohjelmassa vierailu romaanisten kielten emeritusprofessori Jan Šabršulan luona. Alla olevan linkin takaa löytyy hänestä enemmänkin tietoa. http://www.pametnaroda.cz/index.php/witness/index/id/2413 Sain muutaman tunnin aikana käydä hänen kanssaan intensiivisen matkan Sachsenhauseniin ja takaisin, mistä jäi runsaasti sulateltavaa. Muistoksi jäi parisen tuntia äänitettä ja hän myös antoi kopion pitämästään puheesta saksalaisille opiskelijoille. Tämä vuonna 1918 syntynyt, omakotitalossaan leskenä yksin asuva herra sai minut taas miettimään, kuinka aurinko todellakin laskee juuri nyt toisen maailmansodan aikuisuhrien ja aikuisten todistajien kohdalla. Matka Prahan julkisilla kulkuneuvoilla professorin luo oli myös tarinan aihe ihan itsessään. Se alkoi Smíchovin asemalta, ihmettelyllä, miten Radotínin kaupunginosaan pääsee. Netin mukaan junia pitäisi mennä, mutta asemalla olevat aikataulut näyttävät, että kyseiseen lähiöön pääsisi vain aamuisin ja iltaisin. Ajattelin jo moka

Lääkärissä käymisestä

Vuokraemäntäni voivotteli, että on saanut hammassäryn. Sen sijaan, että hän varaisi ajan, hän menee vain hammaslääkärinsä vastaanotolle tämän vastaanottoaikana.Täällä aika monet lääkärit pitävät vain tiettyinä päivinä tai kellonaikoina vastaanottoaikoja, eli silloin täytyy tähdätä heidän puheilleen. Ei kamalan kätevää. Itse yritin päästä minulle fysioterapiaa määränneen lääkärin juttusille ennen tämän päiväistä terapiakäyntiä, mutta näin tietysti hänen köpöttelevän ulos rakennuksesta samalla ovenavauksella, jolla itse tulin sisälle. Nämä emeritusproffat kun tekevät töitä ihan omilla aikataulillaan. - Tule koska vaan, tule kun kerkiät, hän vain sanoi iloisesti. No hyvä niin on sanoa, mutta vähän hankala toteuttaa, näin vierasmaalaisena varsinkin, kun ei osaa yhtään ennakoida, miten kannattaisi tehdä, että vastaanotolle pääsisikin. Nämä ovat taas niitä kulttuurieroja.

Ruokakaupassa käynti yhtä seikkailua

Kuva
En vieläkään onnistu muistamaan, mistä kaupasta täältä saa mitäkin. Lähi-Tesco on niin surkea kauppa, että tulen suorastaan nostalgiseksi aina muutamaa viikkoa Prahasta kotiutumisen jälkeen. Muistelen haikeudella sitä, miten surkeat valikoimat siellä on. Muistot ovat siis niin huvittavia, ettei niille voi kuin nauraa. Tänään päätin käydä vähän täydentelemässä varastoja, ja Tescoonhan tietysti matka kävi. Jukurtteja sieltä saa, ja muistinpa, että maitoa on aika paljon ja se pitäis käyttää melko nopeasti. Keksinpä, että ostan kaakaota. Ja mitä ihmettä, Tescossa ei ole niitä valmiita annospusseja, joita on muuten joka ikisessä kaupassa. On pelkkää leivontakaakaota! Ei se mitään, otetaan sitä sitten, syntyyhän se juoma siitäkin. Kassalla on sama vakipoika, jonka kanssa olemme jo moikkailuväleissä. Hän tervehtii minua kohteliaasti parin edellisen asiakkaan "yli". Hän ei ole minulle enää vihainen siitä, että pakkaan tavarat hitaasti kassiin ja hidastan samalla koko kassajonoa.