lauantai 19. tammikuuta 2013

Keisari - itsensä Jumalan edustaja

Nyt luulen ymmärtäväni, mitä Karl Marx tarkoitti sanoessaan, että uskonto on oopiumia kansalle. Tämä valaistuminen tuli minulle lukiessani Joseph Rothin Radetzky-marssia, jossa kreivi Chojnicki sanoo, että nationalismi tappaa uskonnon. Ihmiset ovat lakanneet uskomasta Jumalaan, ennen he kävivät kirkoissa, nykyään he käyvät nationalistisissa kokouksissa.

Chojnicki ja hänen hengenheimolaisensa uskovat puolestaan vakaasti, että nimenomaan Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia oli Jumalan asettama, itse Jumala oli valinnut Habsburgit hallitsemaan tätä tiettyä kristittyjen joukkoa, joita alamaisiksikin kutsutaan. Keisari ei ollut vain kuninkaallinen korkeus, vaan apostolinen majesteetti. Nyt jos (ja kun) ihmiset alkoivat kyseenalaistaa keisarin asemaa ja ottaa kohtaloaan omiin käsiinsä, tarkoitti se itsensä Jumalan vastustamista. Toisaalta niin kauan kuin ihmiset uskoivat keisarin jumalalliseen rooliin, niin kauan hallitsijan mahti säilyi.

Koskaan aikaisemmin en ole oikein ymmärtänyt tuota Marxin tunnettua lausetta, mutta uskon ymmärtäväni jotakin. Kyseessä ei välttämättä ole ainakaan pelkästään uskonnollisen hurmoksellisuuden ja sokean, kritiikittömän uskon kritisointi, tai peräti pilkkaaminen, vaan juuri tuon seikan esilletuominen, miten uskonto sotkettuna maalliseen valtaan tekee tavallisen ihmisen riippuvaiseksi niistä molemmista. Et voi olla hyvä alamainen, jos kritisoit kirkkoa - etkä hyvä kristitty, jos kritisoit hallitsijaa.

Yhä paremmin ymmärrän myös tšekkien erityistä vastenmielisyyttä Habsburgeja kohtaan (Roth kuvaa muuten tätäkin kirjassaan) sekä suunnatonta epäluuloa katolista kirkkoa kohtaan. Habsburgit ovat olleet ilmeisesti erittäin taitavia pelaamaan Vatikaanin kanssa yksiin, mikä ei ole pienelle kansalle ollut millään lailla hyvä uutinen. Toinen kesiarille uskollinen henkilö Radetzky-marssissa, nimittäin Herra von Trotta, on jopa sitä mieltä, että nationalismi on tšekkien keksintö, joka tulee johtamaan koko keisarikunnan turmioon...